Moikka ja anteeksi...
3kk hiljaiselo takana, eikä se tästä varmaan hirveesti aktiivisemmaksi muutu. Tai katsotaan nyt...
Meikäläisellä on ollut puhti poissa kohta puoli vuotta, ja syynä tähän on yksinkertaisesti se, että meille tulee lisää perheenlisäystä maaliskuussa 2014. Plussasta asti olen ollut todella väsynyt. Ekat 3-4kk voin tosi huonosti ja söin mitä sattui (ja lihosin tolkuttomasti). Nyt onneksi se on jo taakse jäänyttä elämää ja ruokahalu on normaalia ja enään en ole ihan niin väsynytkään. Muita vaivoja on sitten ilmestynyt kuten liitoskivut ja si-nivelen vaivat selässä.
Tytöillä on ihan selvästi uhmakausi menossa; puhetta ei kuunnella, joudutaan nurkkaan vähän väliä ja mitään ei tehdä sovinnolla. Heistä oikein näkee, että kokeilevat rajojaan ja testaavat piruuttaan aikuisten reagointia. Ennen kiltisti itse syövät lapset eivät suostu kun vähän näykkimään ruokaa ja sekin pitäisi melkein syöttää. Kun viime talven puettiin itse päälle, niin nyt sekään ei onnistu ja myöhästytään joka paikasta... Pitkää pinnaa ja kärsivällisyyttä, tämä ei tästä ihan heti helpotu =)
Ja sitten olis ihan kiva, jos päästäisiin eroon tästä plus/miinus asteen talvesta. Tänäänkin oli taas sellainen pääkallokeli, että ihme etten loukannut itseäni.
Joulu vielä kolkuttelee ja meillä kaikki hommat tekemättä. Tekis mieli kaapitkin siivota, mutta sen ehtis tehdä kyllä vasta joulun jälkeenkin. Kiire tulee kuitenkin ennen joulua.
Mutta eka ja vaikein askel taas otettu 3kk tauon jälkeen. Toivotaan, että tästä vähän piristyn blogin suhteen.
-K-
