Moi,
Nyt on ehtinyt vierähtää (taas) pitkä aika edellisestä postauksesta. Se varmasti kertoo miten ruuhkavuosia eletään. Elämässä ei ole mitään sen kummempaa tapahtunut. Sama mies, sama asunto, sama työpaikka, samat lapset. Ainoastaan auto on vaihtunut, mutta siitäkään ei ole merkittävää informaatiota (farmarista henkilöautoon).
Kaksoset ovat nyt 11-vuotiaita ja yksönen 8-vuotias. Elämäni pyörii lasten ympärillä ja heidän jutuissaan ja vuorotyöni sovittamisessa tähän kaikkeen. Kaksosilla diagnosoitiin vuosi sitten keskittymishäiriö eli toisella adhd ja toisella add. Aloitettua tähän lääkitykset, elämä on osittain rauhoittunut ja koulukin sujuu. Lääkkeet vaikuttavat vain koulupäivän eli illat ja vapaapäivät meillä on edelleen aika show ja hulrumhei, kun kaikki kolme lasta haluavat saada huomiota ja omat äänensä kuuluviin. Tosin tähän olemme jo niin tottuneet ja olemmekin varsinainen Kiljusen herrasväki.
Viime viikonloppuna laitoimme lasten kanssa pihaan taas perinteeksi muodostuneet kummituslapset. Tänä vuonne ne viihdyttivät ohikulkijoita kokonaisen viikon, kun tänä vuonna Halloweeniä juhlittiin vähän siellä sun täällä, useampana päivänä. Lisäksi herkuteltiin ja pukeuduttiin Halloweenin mukaisesti.Tänään ne pitäisi taas purkaa odottamaan ensi vuotta.
Tänäkin vuonna vannon itselleni, että joulun odotus alkaa jo heti 1. joulukuuta. Joulun aika on usein niin lyhyt (varsinkin tänä vuonna, kun aatto sijoittuu lauantaille), että olisi kiva nauttia joulun hengestä ja fiiliksestä vähän kauemmin. Kuitenkin kaikkeen hössötykseen ja touhotukseen kuluu paljon aikaa ja tuntuu ettei joulukuussa ole paljoakaan hengähdystaukoa. Sitä tajuaa hiljentyä vasta, kun jouluaatto on ohitse. Ja tänäkin vuonna suunnittelen ottavani vähän rauhallisemmin. Juoda glögiä ja syödä pipareita kausivalojen loisteessa, joululaulujen soidessa taustalla. Toivottavasti pysyn lupauksessani...
Joten, kivaa joulun odotusta!
-K-
