Märkä, pimeä ja synkkä joulukuu -19

Kiva, löysin vuoden vanhan postauksen j0ka jäänyt julkaisematta. Julkaisen sen nyt, niin voin kohta verrata miten joulu 2020 meni ;) Näissä kuvissa ei ollut vielä tietoakaan vitsauksesta nimeltä Korona...

Viime vuonna ajattelin, että seuraavana vuonna aloitan joulun vieton jo heti joulukuun alussa. Kun joulun aloittaa vasta itse jouluna, se menee aivan liian pian ohitse. Vaan toisin kävi taas. Koko joulukuun 2019 satoi ja marraskuu piti joulukuuta tiukasti näpeissään. En päässyt koko joulukuun alkuviikoissa ollenkaan joulufiilikseen ja havahduin vasta viikkoa ennen joulua, että se tulee taas. Lahjat hankittiin viime tippaan ja ja viikon sisällä hoidettiin koko jouluhässäkkä. Kai se oli se märkyys ja pimeä, joka vei fiilikseni. No, ehkä ensi vuonna sitten?

Joulukuun puolella käytiin lasten kanssa katsomassa Nöpö.Felixiä, Putous-hahmoa. Nöpö jaksoi ottaa jokaisen lapsen kanssa kuvia iloisesti hymyillen ja kohtasi heidät jokaisen rauhallisesti ja kiirehtimättä, vaikka vähän pikkuvanha onkin.

Nöpö-Felix

Tampereen joulunavauksessa tulikin kesken kaiken kunnon koiran ilma. Onneksi olin ottanut nuorimmaiselle rattaat mukaan, vaikka iso tyttö jo onkin. Sai niistä edes vähän sadesuojaa. Avaus meni niin kuten muinakin vuosina, väkeä riitti ja joulutorilla kojuja oli runsaasti.

Kunnon joulufiilis, ainakin hetkellisesti.

Siinä se loistaa.

Itse joulu meni tavalliseen tapaan. Tänä vuonna meillä oli kaikkien joulujen kaunein kuusi. Ja ensimmäsitä kertaa rahalla ostettu,

Kaunein joulukuusi

Jouluna kaakossakin pitää olla vähän ekstraa.

Tietysti jouluaaton jälkeen tuli pieni lumikerros ja joulufiilikseni vähän kohosi.

Uusi vuosikin vietettiin perinteisellä tavalla. Herkkuja ja raketteja-

-K-

Sinebrychoffin taidemuseo

Syksyllä kävin ystävän luona Helsingissä ja hyvän seuran ja maittavan ruoan lisäksi tarvittiin vähän kulttuuriakin. Ollaan katseltu tätä paikkaa, että siellä käydään kunhan ehditään. Siinä mielessä mokattiin, että katsottiin ettei sisäänpääsyä ollut kotimuseon puolelle, joka meitä siis pääasiassa kiinnosti. Oltiinkin menossa jo yläkertaan kun vartija pysäytti ja sanoi että liput pitää ostaa ensin. No, ei muuta kuin alakerran kauppaan lippuostoksille. Myöhemmin meille vasta välähti, että maksettiin alakerran taulunäyttelystä 15€, joka meitä ei juurikaan edes kiinnostanut. Toisen kerroksen kotimuseo oli se, jota tultiin katsomaan. Mutta onpahan nyt kannatettu ainakin yhtä museota. Ja kyllähän me jokaisen taulun luona käytiin, kun kerran oltiin maksettu :)

Salonki oli kyllä upea ja värit minun makuuni.

Aika hulppea kaupunkiasunto.

Isoisoisoisän vanha sohvaryhmä.

Tauluja jokaisella seinällä

Olisko tämä sitten ruokailutila

Löysin lempparitaulun, Keinu. 

Kerran Lontoossa törmäsin myös keinuaiheiseen tauluun. Taisi siinäkin olla keinuja ja joku muu...
Laitan siitä kuvan tähän alle.

The Wallace Collectionin keinutaulu Lontoossa

Ensi kerran Helsinkireissulla sitten taas jonnelin muualle, ehkä museoon.

-K-

Halloween ja KarmivaKarnevaali

Syksy, se pimeä, märkä ja masentava vuodenaika, joka kesti 2019-2020 puoli vuotta. 6 kk marraskuuta tuntuu mahdottomalta ajatukselta, mutta niin se vaan tapahtui ja talvi skipattiin kokonaan välistä. Nyt kevät on saapunut ja sekin tuntuu aivan liian pitkältä ja tuntuu ettei kesä ala milloinkaan. Syksylle haluaa edes vähän valopilkkuja ja silloin niitä on myös saatavilla.

Lokakuussa Särkänniemessä oli Karmiva Karnevaali. Lapset olivat pyytäneet päästä sinne jo useana vuotena ja tänä vuonna ajattelin toteuttaa pyynnöt. Loka-marraskuun vaihteessa Tohlopissa järjestettiin Valopolku, johon lasten kanssa lähdettiin vähän extemporeena ystäväni ideana. Samoihin aikoihin vietimme Halloweenia ja askartelimme lasten kanssa kummitukset omaan pihaan.

Työkaverini kehui Karmivaa Karnevaalia ja ajattelimme käydä kokemassa sen. Lapsia ei niinkään huvipuistolaitteet kiinnosta, vaan lähinnä ne pelottavat jutut ja karmiva ilmapiiri. Särkänniemi oli onnistunut siinä kyllä hienosti.

Vähän seittiä ympäriinsä...

...ja samoin hämähäkkejä.

Väreillä oltiin saatu myös karnevaalien tuntua.

Alueella oli kyllä paljon nähtävää ja katseltavaa. Ostettiin tytöille Karkki tai kepponen-kierros ja siihen kuului löytää alueelta tiettyjä puoteja ja niistä sai sitten kerättyä pussiinsa vähän karkkisaalista.

Tämä tyhjä kaapu oli aivan ihana.

Luurankokoirat

Luurankolinnut

Zombihyökkäysalueella myönnän mokanneeni. Olin jotenkin niin alueen lumoissa, etten tajunnut meidän ylittäneen rajan, jossa oli suositus yli 15-vuotiaille. Ei todellakaan oltu ainoa lapsiperhe siellä, mutta tajuttiin moka vasta kun väentungoksen seasta alkoi erottua epämääräisesti laahustavia hahmoja. Isommat olivat ihan nnoissaan, mutta pienempää pelotti niin lähdimme pikimmiten alueelta pois. Myöhemmin käytiin kuikuilemassa isompien kanssa vielä portilla eli raja-aidan turvalliselta puolelta.

Hautuumaa

Ilma oli vähän kostea ja sumuinen eli juuri sopiva tähän seikkailuun.

Paikan päällä tytöt eivät tajunneet mitä tämä esittää ja huomasivat vasta kotona valokuvista, että nehän esittää suolia.

Kuka on pysäköinyt autonsa tänne??

Tämä oli varmasti se isojen tyttöjen kohokohta, pelottava zombi.

Halloweenin aikaan innostuttiin teeman mukaisesti ja päätettiin askarrella omat kummitukset pihaa "kaunistamaan". Ensin piti löytää lakanaa tai muuta valkoista kangasta ja lopulta löydettiin verhoja kirpparilta. Kummitusten rankamateriaali löytyi omasta takaa, aidanseipäistä ja roskista. Tekeminen oli yllättävän helppoa ja lopputulos yllätti minut itsekin.

Siellä ne leikkii...

Harmi, etten osaa ladata videokuvaa tänne, sillä tuulessa lepattavat kummituslapset oli aika hieno näky.

Tohlopin metsässä järjestetty Valopolku oli kiva kokemus sekin. Reitti oli yllättävän pitkä ja voin kertoa, että siellä oli moni muukin meidän lisäksi. Parkkipaikka ja tienvarret olivat autoja täynnä. Metsäpolun reunoille oli rakennettu valo- ja äänitaideteoksia ja siellä oli kyllä paljon ihmeteltävää. Parhaiten mieleeni jäi talon seinään heijastettu video, joka oli kyllä upea näky. Harmi, ettei tietotekniset taitoni riitä videoiden näyttämiseen, sillä uskon että tiedostoni olisivat liian suuria.

Näillä teoksilla oli ehkä nimetkin, mutta siellä pimeässä ei tullut kaikkea noteerattua.

Mutta tosi hienoa, että syksyn pimeyteen keksitään aina jotakin piristäviä juttuja.

-K-

Historian ahkerin blogipostaaja...

Uskomatonta...
Siis se, että siitä on vuosi, kun olen viimeksi kirjoittanut tänne...
Miten nää vuodet kuluu näin nopeasti? Vastaus on varmaankin ruuhkavuodet.

No, postailen taas vuoden tapahtumia "lähi"aikoina =)

-K-