keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Tekemistä

Olen huomannut, että tekemisen järkkääminen on vähän haastavaa. Isompien kanssa ehdin askartelemaan tai leipomaan (tytöt rakastavat leipomista kuten minäkin) vain vauvan päiväunien aikana, mutta yleensä se aika menee kodin siivoiluun, pyykkihuoltoon tai ruoan valmistukseen. Ja osan aikaa päiväunista on ihan vaan pakko istua paikallaan ja syödä jotakin rauhassa. Yleensä päivän aikana tulee otettua 7000 askelta, joka on monta kertaa enemmän, mitä se tulee olemaan, kun palaan työelämään ja istumatyöhöni. Joka päivä tulee siis askeleita tuo 7000, joskus myös 10 000 ja jos pääsen lenkille niin se on vielä tuostakin enemmän. Tämän minulle kertoo kumppanini PolarLoop, joka minulla on ranteessa keikkunut kohta puoli vuotta. Se muuten kertoo myös, että keskimäärin nukun yössä 5-6 tuntia, josta herään muutaman tunnin välein.

Päikkäreiden aikana leivottiin pari vkoa sitten vanilijapullaa.

Tytöistä on jo aika paljon apua. Toinen voiteli pullat ja toinen ripotteli raesokerit.

Vanilijakierrepullat ja vaniljatäytepullat.

Ulkoillaan lasten kanssa ihan liian vähän (huono mutsi), mutta kauniilla ilmalla siihen saa jostain voimia. Pihalle pitäisi vaan keksiä jotain kivaa. Meiltä löytyy keinut (kaksi keinua ja riipputikapuut), hiekkalaatikko ja irtoliukumäki (on siis siirretävä). Mutta jotain muutakin tuo piha tarvitsisi. Piha on savipohjaista ja vesisateella ruohikko menee ihan lits läts kuralle ja savi nousee pinnalle. Olemme miettineet kyllä pihan salaojittamista, mutta kun se on vasta harkintavaiheessa, niin sitä ennen pitäisi leikkipaikalle keksi jotakin. Kuorma-auton lavallinen hiekkaa? Joku kiipeilyteline olisi ihana noille marakateille, mutta todella hintavia ostaa. Leikkimökkikin olisi kiva tai edes joku kesäkeittiö. Terassiakin pitäisi laajentaa, niin pitää miettiä keksisikö sen yhteyteen jotain kivaa.

Keinut kiehtoo aina.

Pikkusiskolla oli hauskaa kun isosiskot vetivät pulkkaa vuorotellen.


Nyt vielä, kun tämä pikkuneiti ei kävele, on hänen kanssaan ulkoilu vähän haastavaa myös. Hän ei oikein rattaissa viihdy, mutta maassakaan ei ole hyvä olla. Sylissä tietenkin paras, mutta roikota sitten yhtä koko ajan. Siskot haluavat tietenkin, että heidän kanssaan vähän touhutaan tai annetaan vauhtia keinussa yms. Toivon, että maa pian kuivuisi ja neiti oppisi kävelemään, niin hänkin varmaan viihtyisi ulkona paremmin.



-K-

torstai 9. huhtikuuta 2015

Pienimmän ekat synttärit

Pikku neitimme täytti yhden kokonaisen vuoden. Aikamoista yrittää järjestää juhlia, leipoa ja siivota, kun kolme lasta pyörii jaloissa. Ja sitten kävi vielä niin, että luulin yhden kakun menneen pilalle. Sen piti olla uunissa tunnin ja meillä se oli kolme tuntia ja siltikin keskusta tuntui aivan raa´alta. Ja sitten piti leipoa uusi kakku. Lopulta kakku ei ollut mennyt pilalle (sen totesin kun laitoin kakkuja tarjolle) ja äitinikin oli meille taikonut leipomuksiaan. Toisin sanoen pöydät notkui herkuista ja kymmenen vierasta jätti tulematta. Eli nyt on pari kakkua pakkasessa ja pari minun takapuolessa ;)


Neiti viihtyi juhlasankarina ihan hyvin, eikä kovasti vierastanut ketään. Kaikkien syliin ei silti suostunut menemään. Hän viihtyi todella hyvin ystäväni tyttären (minun kummityttöni) kanssa, vaikka hänellä on tumma tukka ja tummat silmät. Hän on jo iso tyttö, eli teini, mutta pikku sankaritar viihtyi hänen sylissään ja tykkäsi leikkiä hänen kanssaan. Olen huomannut, että vähiten vauvamme vierastaa itseni näköisiä naisia, jotka ovat vaaleita.
Neiti N 1 vuoden <3

Ihan ei pääni ollut mukana juhlien järkkäämisessä, koska juhlien jälkeen löysin kasan pikku pusuja, jotka unohdin laittaa tarjolle ja ilmapallotkin jäi puhaltamatta. Nyt vannoin, että ensi vuonna tytöt saavat viettää yhteisiä synttäreitä. Silloin olen jo työelämässä ja tuskin aikaa yhtään sen enempää laittaa kaksia synttäreitä.


Lupasin tehdä muumikakun, mutta kun aika ei riittänyt menin oikopolkua. Kakussa on suklaisia muumihahmoja, joten se ON muumikakku =)

Lasten herkkusiili.

Sitruunapiiras ja paholaisen kakku (vapaasti suomennettuna).

Äitini tekemä päärynä-suklaapiiras

Pikkuleipäkimara ja kääräriä.

Tämä on se epäonnistunut suklaa-pähkinätorttu. Päällinen vähän tummui, niin jouduin sen poistamaan. Maku oli kuitenkin ihan ok.

Kinkkukeikauskakku (taas) ja mozzarella-tomaattipiiras.

Saman päivänä oli myös virpomissunnuntai ja tytöt koristeli vieraille upeat vitsat. Harmi vaan, ettei muistettu kaikille kuitenkaan antaa niitä mukaan. Mutta jäipä kotiin jotakin ihasteltavaa pääsiäiseksi.

Tyttömäisittäin pinkkiä virpomisoksaa.
Siskojen synttäreiltä jäämistöä.




-K-

lauantai 4. huhtikuuta 2015

Pääsiäistä

Hyvää pääsiäistä =)

Eilen tytöillä oli suklaamunien metsästystä. Eli piilotettiin muutama pikku muna, jotka sai tietenkin syödä kaikki kerralla (todella harvinaista meillä). Tänään käy vieraita. Sitten vaan ollaan ja hengaillaan. Tytöt nauttivat, kun isäkin on kotona näin monena päivänä ja aina löytyy jonkun syli kun siltä tuntuu. Jos ilmat pysyvät näin kuivina, saatan repästä ja käydä jopa lenkillä.

Lahjaksi saatu pääsiäiskukka.

Myös saatu pääsiäiskukka ja taustalla tyttöjen askarteluja.


-K-

torstai 2. huhtikuuta 2015

Äidin kuntoremontti

Minäkin kuulun niihin lukuisiin, jotka yrittävät tiputtaa painoa kesää kohden. Loput raskauskilot olisi selätettävä, mutta kyllä niin nihkeästi lähtee. Aloitin Jutan superdieetti simplen. Pari viikkoa kuuria takana ja hyvin vähän on painoa lähtenyt. Mun kompastuskiveni on liian pitkät ruokavälit, liian vähäinen veden juominen ja etten syö kaikkea mitä pitäisi. Nyt auringon paistaessa olen innostunut vähän enemmän liikkumaan ja lähdenkin lenkille aina kun mahdollista. Tosin se on kyllä turhan harvoin, kun mies painaa pitkää päivää eikä muita lapsenvahteja ole saatavilla. Mutta enempi herkuttelu on loppunut, joten on tästä kuurista nyt edes jotakin hyötyä =) Juoksulenkeistä haaveilen, mutta pitäisi varmaankin noita polven ympäryslihaksia vielä vähän voimistaa ennen kunnon lenkkiä. Vähän jo kokeilin, mutta polvet huusivat kyllä armoa.

Ollaankin nyt ulkoiltu vähän enemmän kun mitä alkuvuodesta. Mun univelat vähän vielä painaa, enkä jaksa lähteä lasten kanssa ulos niin paljon kun pitäisi, mutta tuo aurinko tekee kyllä ihmeitä minun vireystasolle. Vielä kun kuivuisi tuo piha. Nyt nurmikko on ihan lillua ja kuraa.

Tässä vielä muutama kuva kuukauden takaa, vielä kun lunta oli jäljellä enemmän kuin rippeet.

Tälläset pikkujäljet löydettiin potkukelkkailureitiltä

Lunta oli tarpeeksi, mutta ehti jäätymään ennen kunnon pulkkamäen tekoa.

Ei se silti menoa haittaa, lumessa on muutenkin kiva möyriä.

Muina vuosina mäki ulottui vähän pidemmälle,

Nyt kelit vielä vähän masentaa jo niin ihanan keväisen viikon jälkeen. Lunta tai muuta räpäskää sataa vähän joka päivä. Mutta eiköhän se kevät sieltä saavu ja minäkin pääsen takaisin lenkkeilyn intoon.

-K-