Syksy 2018 oli täynnä historiaa

Jotenkin tuntuu, että syksyllä pitää olla jotain odotettavaa, koska muuten se on aivan liian pitkä, synkkä ja pimeä. Tuntuu muutenkin, että pisin vuodenaika on syksy. Meidän syksyyn kuului aikuisten pikareissu Kajaanissa miehen töiden takia ja koko perheen laivareissu, johon halusin ympätä myös Turun linnassa käynnin. Loppusyksystä kävin myös Näsilinnassa eli Milavidassa museokierroksella, joka oli teemakierros kyntilänvalossa.

Kajaanissa kävin ensimmäistä kertaa elämässäni ja vieläpä melko pienellä Norran potkurikoneella. Samalla oli pakko nähdä tietenkin myös pala historiaa eli linnan rauniot.

Jämerä pikku kone

Kajaani ilmasta käsin

Kajaanin linna rakennettiin 1600-luvun alussa, mutta tuhottiin reilu 100 vuotta myöhemmin. 

Isovihan aikaan venäläiset olivat voitolla ja havittelivat myös Kajaanin valloitusta. Venäläiset piirittivät linna 5 viikkoa, jonka sisuksissa lymyili noin 50 suomalaississiä ja 70 naista ja lasta. Lopulta suomalaisten oli pakko antautua miesvoiman vähentyessä ja heidät toimitettiin vangeiksi Siperiaan. Samalla linna räjäytettiin taivaan tuuliin ja siitä jäi jäljelle vain kivirauniot. Lopulta rauniotkin kutistuivat miltei olemattomiin, kun paikalliset hakivat kivijalkoihinsa sieltä kiviä. Kyllähän sinne kiveä jäi sen veran, että pystyy suurin piiretin hahmottamaan siinä joskus linnan olleen. Pieneltä linna ja sen alue nyt tänä päivänä näytti, mutta sen kukoistuksen aikoina se saattoi olla hyvinkin suuri ja näyttävä rakennelma. 

Kajaanin linnan rauniot

Olin päättänyt, että seuraavalla laivareissulla poikkean samalla myös Turun linnassa. Ohitse olen mennyt useasti, mutta sisälle jäänyt poikkeamatta. Syyslomalla veimme lapset risteilylle ja minäkin pääsin kotimaan linnaan. Vähän jännitin miten lapset jaksaa kierrellä, mutta ihan hyvin meni kunhan tahti oli suht reipas.

Turunlinna oli kyllä mahtava rakennus ja sisälsi museoesineitä ja valmiita vanhan ajan mukaisesti sisustettuja huoneita, joista itse tykkään kovasti. Yksi sali kuvasi ajanmukaista ruokailuhetkeä, se oli suuri ja hämärä, sisälsi (vaha?)nukkeja ja ympäriltä kuului ajan henkeen melua ja ääniä. Sen kaikki lapset kokivat pelottavaksi ja sieltä piti päästä nopeasti pois. Itse olisin voinut linnassa viipyä pitempäänkin, mutta lasten takia piti vauhtia pitää päällä koko ajan. Loppuosa taisi mennä lähinnä läpi juoksemiseksi, mutta ihan tarpeeksi hyvin pääsin tutustumaan, kun ottaa huomioon miten paljon siellä oli nähtävää ja kierreltävää.

Linnan sisäpiha

Vähän isompi shakki

Vanhan ajan hienon ladyn esineistöä

Yksi huone pienoismallista 

Vankityrmä nro 3

Salongissani on päätön nainen...

Tätä maapalloa olisi tehnyt mieli päästä tarkemmin tutkimaan, mutta se oli sijoitettu vitriiniin

Onhan se mahtava näky

Laivareissu oli tyttöjen toinen ja edellisestä ehti vierähtää pari vuotta. Tälläkin kertaa olimme Viking Gracella. Leikkihuoneissa tuli pyörittyä, kuten muutenkin ympäri laivaa. Pienimmällä kävi hauska sattuma ja omasta päiväkotiryhmästä oleva poika oli samalla reissulla, joten sai hänkin pariin otteeseen omanikäistä seuraa. Nyt alkaa olemaan jo "ihan kiva" käydä omalla perheellä reissuissa, kun isommat tytöt ovat jo niin isoja. Sillä tarkoitan, että syövät ihan hyvin ihan itse, uskaltavat hakea noutopöydästä lisää ruokaa ja aika usein saattaavat jopa totella vanhempiaan. Pienin on vielä "vahdittava", mutta isosiskot auttavat siinäkin hommassa joskus ihan mielellään. Kaikin puolin reissu oli onnistunut.

Sen verran lapset on vielä pieniä, että tykättän ottaa hytti johon mahdutaan kaikki. Niinpä ollaankin aina päädytty siihen hyttiin, jossa on iso vuode ja levitettävä sohva. Toissa kesänä oltiin miehen kanssa samalla laivalla kahdestaan ja fiilis oli kyllä vähän eri kun silloin oli lämmin. Nyt kannella oli aika viileää ja tuulista, kun kesällä oli melko lämmintä, mutta tuulista. Kesällä tarkenee juoda sen sidukan siinä kannen tuoleilla, mutta syksyllä tulee aika pian kiire sisälle lämpimään.

Lähtötunnelmissa, vähän jänskättää

Merellä

Täällä tuulee

Auringonlaskun aikaan kannella

Tänäkin vuonna Milavidassa järjestettiin draamaopastusta kynttilänvalossa. Opas on ajan henkeen pukeutunut ja kertoo talon ja sen historian tapahtumista värikkäästi. Talon valot on himmennetty, mutta ledkynttilät lepattavat ja tuovat tunnelmaa. Tunnelmaa latisti vähän kartanon salissa pidetty yksityistilaisuus, josta kantautui väkisinkin kovaäänisen kautta puhetta, vaikka he olivat alakerrassa ja me yläkerrassa.

Palatsin omisti Finlaysonin omistajasukuun kuuluva Peter von Nottbeck. Milavida valmistui 1890-luvun lopulla, mutta perhe ei siellä ehtinyt juurikaan yhdessä asumaan, sillä perheen äiti kuoli kaksosten synnytykseen Baden-Badenissa ja isä vuosi myöhemmin Pariisissa umpisuolen tulehdukseen. Palatsin omisti lopulta neljä orpolasta ja he asuivat siellä palvelijoineen kolme vuotta ennen kuin muuttivat sukulaisten myötä pois Tampereelta. Palatsi myytiin Tampereen kaupungille, joka nimesi sen Näsilinnaksi ja joka toimi Hämeen museon kotipaikkana. Sisällissodan aikana 1918, palatsissa alkoi toimia Punaisen Ristin sairaala ja sinne perustettiin punaisten tukikohta. Tampereen valloituksessa se jäi keskelle taisteluja ja kärsi huomattavia vahinkoja. Siihen oli osunut yli 400 ammusta ja lähes kaikki ikkunat, ovet ja kaakeliuunit olivat rikkoutuneet. Vuonna 1920 Näsilinna aukaisi ovensa uudelleen. Talvisodan pommituksista palatsi säilyi lähes vauriotta ja se toimi museona vuoteen 1998 asti. Vihdoin 2013 peruskorjaukset alkoivat ja palatsi entisöitiin entiseen loistoonsa.

Milavida

Milavida kuuluu suosikkeihini myös sen takia, että siellä pitäisi kummitella. Portaikosta kuuluu kuulemma laahavia ääniä. Perheen äiti Olga nähdään palatsin ikkunalla suremassa, ettei koskaan päässyt perheineen palatsissa asumaan. Palatsi on kovia kokenut ja nähnyt ja se näkyy myös joissakin kohtaa palatsia. Marmoriportaissa on vanha veriläiskä, joka ei ole ajan saatossa hävinnyt. Museossa on myös pommin jäljiltä pari reikää seinässä. Näistä Tampereen "kummituspaikoista" voisi kirjoitella enemmänkin, sillä niitä kuulemma täällä riittää 😃

Isäntäväki salongissa

Paremmat kutsut

Lastenhuone

Näkymä alakertaan

Milavidan palatsi on nähnyt jos jonkinmoisia ihmiskohtaloita ja historian tapahtumia. Hienoa, että se päätettiin kunnostaa jälleen vanhaan loistoonsa, upealla paikallaan. Nyt voin todeta, että kyllä sitä historiaa löytyy meiltäkin, eikä aina tarvitse lähteä Lontooseen saakka :)


-K-