Katsaus viime vuoteen

Ajattelin tehdä kuvapläjäyksen meidän viime vuodesta. Siis mehän eletään niin tylsää arkea, mutta eipä me muuta toivotakaan. Koti-ihmisiä kuitenkin ollaan =)

Entä se viime kesä? No, miten meille kävi? Missä lopulta päästiin käymään viime kesänä?
Kesähän oli lyhyt (vain muutaman hullu viikko), mutta sitäkin helteisempi. Loppuaika olikin viileää ja lähinnä lämpimien ilmojen odottelua. Lopulta ei päästy käymään kun Puuhamaassa, joka oli huippupaikka ja Ikaalisten kylpylässä sekä Ti-Ti-nallen talossa (josta saatiin lahjana enterovirus...). Ehkä niihin muihin paikkoihin sitten  ensi kesänä. Ja syksyllä sitten alkaa kunnon arki, päiväkodit ja työelämä. Vielä muutaman kuukauden ehtii nauttimaan viimeisestä ajasta lasten kanssa kotona.

Tammikuussa leivottiin nisuäijiä ja nautittiin valosta pimeyden keskellä.

Nisuäijät

Valopolku

Helmikuussa vietettiin tyttöjen synttäreitä. Toinen tyttö halusi keijukakun ja toinen prinsessakakun. Päätettiin tehdä välimuoto. Kakusta kuitenkin löytyi prinsessa, keiju ja Tuhkimon kenkä.

Prinsessa-keijukakku

Maaliskuussa suli lumet pois ja vettä ja kuraa oli joka puolella. Tytöt halusivat nuotioretkelle, mutta omistin sen verran mahtavan mahan, etten oikein päässyt liikkeelle kun hyvä jos kauppaan. Iskä sitten järjesti notskuretken omaan pihaan. Maaliskuun lopulla tytöistä tuli isosiskoja. Alimmassa kuvassa tytöt yrittävät laskea mäkeä pulkalla, eivätkä oikein ymmärrä, että siihen hommaan tarvittaisiin lunta. Ja tämän kuvan ottamisen jälkeen, seuraavana yönä, perheemme kasvoi yhdellä jäsenellä.

Kuraojalla

Nuotiomakkarat

12h kuluttua meistä tulee isosiskoja

Huhtikuussa vietettiin pääsiäistä ja tietenkin tytöt halusivat myös pukeutua noidiksi. Kävimme myös Pyynikillä munkilla ja samalla vähän ulkoilemassa lähimaastossa.

Noitanokinenät

Miten puulla voi ratsastaa?

Toukokuussa odotettiin kesää ja pihan omenapuu teki ensimmäiset kukkansa. Syksyllä se luovutti meille kolme maukasta omenaa =)

Omenan kukat

Kesäkuu antoi muutaman lämpimän päivän ja monta viileää. Mönkijäkuvassa vain poseerataan, tytöt eivät todellakaan ajele aikuisten peleillä. Käytiin myös puistoilemassa, kun pikkusisko oli helppo kaveri, kun se vaan nukkui.

Mönkkäritytöt

Kato, mä osaan tehdä näin

Tasapainoharjoituksia

Opetellaan heittämään leipiä

Mitä tuo vihreä on tuolla alhaalla?

Heinäkuussa ilmat sentään lämpenivät ja oli se muutama helleviikkokin. Helsingissä asuva rakas ystäväni oli kyläilemässä ja kävimme mm. kiipeilemässä lähikoulun pihassa. Heinäkuussa on parasta kun päiväkodit ovat kiinni ja saa käydä näiden pihoissa puistoilemassa. Minun syntymäpäivääni juhlittiin Puuhamaassa ja se on kyllä huippu paikka (ainakin jos ilma on hieno). Kaikilla oli kivaa ja omat eväät pelasti rahakukkaronkin.

Kiipeilyteline

Uskallatko tulla?

Puuhamaan uima-altaalla helteisenä päivänä

Pomppuja...

... supertrampalla

Veneajelulla

Elokuun alussa kävimme Ikaalisten kylpylässä uiskentelemassa ja Ti-ti-nallen talossa. Vähän meinasi kädet loppua kesken kylpylän altaissa kun toisen piti huolehtia vauvasta ja toisen tytöistä. Jonkin aikaa tytöt viihtyivät lastenaltaassa, mutta sitten kun huomasivat isommat altaat, sinne oli myös päästävä. Ensi kerralla mukaan pitää ottaa ylimääräinen käsipari. Titi-talossa olimme kolmatta kertaa ja ehkä viimeistä. Innostus ei enää ollut ehkä niin huipussaa kuin edellisillä kerroilla. Tosi nyt tytöt uskalsivat enemmän ottaa kontaktia nalleihin ja välillä varmaan ihan riesaksikin asti. Harmi, että saimme tuliaisiksi sen enteron ja useamman viikon piinan =(

Kesä ja helteet tais mennä jo

Kukas se siellä nukkuu?

Syyskuu oli taas viileä ja tyttöjä oli vaikea saada pukemaan enemmän vaatteita päälleen. Huomasin selvän eron, pihaleikit ei kiinnosta ja vaatteita on enemmän. Puolialasti sitten taas viilletettiin aamusta iltaan takapihalla.

Ai, miten niin tarvitaan lunta ennen kuin tää liikkuu? Vedä meitä, äiti!

Lokakuussa taiteiltiin kivimaalauksia ja tehtiin kivieläimille pesä. Kuun lopussa vietimme myös Halloweeniä ja pukeuduttiin juhlan mukaisesti. Tytöt olivat aivan liekeissä, kun sai pukeutua ja kasvoihin väriä. Myös pikkuruisin sisko pääsi mukaan partyihin. Sain jostain inspiraation siemenen ja leivoimme nakkimuumioita, noidan sormia ja kurpitsamuffinsseja.

Pari leppistä ja prinsessa

Teemanaposteltavaa

Kiville pesä

Mininoita

Marraskuussa laajennettiin reviiriä ja kävimme testaamassa PikkuKakkosenPuiston. Oli kyllä kiva paikka ja sopivaan ajankohtaankin kävimme, kun siellä oli aika vähän väkeä. Yleensähän puisto on aina täynnä, kun sen ohi menee. Saimme myös ensilumen.

Puistoselfie

Ai, miten niin lumi yllätti suomalaiset???

Joulukuussa oli pimeää ja surkeeta kun lumet suli pois. Pieni lumipeite sentään saatiin jouluksi. Kävimme lastenkulttuurikeskus Rullassa katsomassa Dinosaurusnäyttelyn ja tytöt viihtyivät siellä hienosti. Tekemistä riitti ja uusia kavereitakin saatiin. Samalla reissulla käytiin Tallipihan karusellissa ja juuri silloin alkoi sataa kaatamalla. Tallipihan tallissa oli myös lampaita ja aasi (jota ei nähty). Ennen joulua askarreltiin myös tonttu poikineen.

Ollaan ystäviä koko talvi

Kaivauksilla etsimässä dinosauruksen luita

Oliks tää nyt Tuulikki vai Annikki?

Joka joulun karusellikieputus

Tonttu poikineen

-K-

Talvilomalla

Vietimme tammikuun kolmannella viikolla aivan ihanan viikon pituisen perheloman. Vietimme sen lumisissa maisemissa Himoksella. Loma teki hyvää meille kaikille ja varsinkin irtiotto arjesta ja tutuista ympyröistä.
Viikon alussa seuranamme oli miehen sisko kahden tyttönsä kanssa ja loppu viikosta miehen veli perheineen. Viikonlopun sitten vielä vietimme oman perheen kesken, keräten voimia ja rentoutuen.

Parasta lomassa oli kiireetön yhdessäolo ja ulkoilu. Mökki oli iso ja sopivan kokoinen kahden perheen tarpeille. Vuokrasimme mökin yksityiseltä aivan rinteiden lähettyviltä. Ainoa miinus mökissä oli, että se narisi ja puuttui kunnon takka  =) Viikko meni nopeasti hyvässä seurassa, mutta halusimme sitä vielä vähän venyttää oman perheen kesken. Tarkoitus oli lomailla vain ma-pe, mutta päätimme vielä vuokrata pienemmän mökin viikonlopuksi oman perheemme rauhoittamiseen. Se oli kiva päätös lomallemme.

Lomaan sisältyi hiihtoa (lähinnä opettelua), ulkoilua ja pitkiä laskuja pulkkamäessä. Himos oli todella hiljainen tähän aikaan ja hyvin mahduttiin pulkkailla. Myöskin mäet näyttivät aika tyhjiltä. Asiaan saattoi vaikuttaa myös kireä pakkanen, mutta voi olla että ruplan tilanne oli myös osatekijä. Alkuvuonna Himoksella on aina ollut paljon venäläisiä. Alkuviikosta paukkui kireä pakkanen parinkympin paikkeilla ja loppuviikosta satoi vettä.

Eka lasku pulkkamäessä.

Hiihtoa kireässä pakkasessa.

Koko ryhmä hiihtämään lähdössä.

Rattikelkkaa on helppo vetää, vaikka se muuten painava peli onkin.

Viikonlopun näkymä aamuteellä.

Alkuviikon hiljaiset rinteet.

Vähän teki mieli laskettelemaan, mutta polvet ei enää kestä, eikä pää :)

Mäkiselfie

Ja loppuviikosta näkymä oli tämä, vettä sataa...

Karavaani kulkee. Kyydissä kaksi aikuista ja neljä lasta.

-K-

Elämä ennen lapsia

Monikkoblogit julisti kilpailun, jossa tehtävänä on kirjoittaa pieni juttu aiheena elämä ennen lapsia,


Elämä ennen lapsia oli itsekästä, helppoa ja merkityksetöntä. Sai tulla ja mennä melkein niin kuin halusi. Meillä oli kuitenkin 13 vuotta koira, joten emme nyt niin kovin huolettomasti eläneet. Koira oli vähän kuin lapsen korvike, joten sekin otettiin aina huomioon. Mutta vessassa sai käydä kuten halusi, ilman seuraa vaikkei ovi ollutkaan lukossa, ruokansa sai syödä lämpimänä ja siitä pystyi nauttimaan, lehtiä ehti lukemaan, samoin kirjoja vaikka koko viikonlopun putkeen. Kaikki herkut sai jättää pöydälle lojumaan, samoin korut yms. pikkutilpehöörin. Lattiat pysyivät puhtaana ja jos joskus jotain tippui, koira auttoi sen siivoamisessa. Yöt sai nukkua putkeen ja sai herätä vaikka vasta iltapäivällä. Joskus kun sai inspiraation, sai virkata rauhassa ja lankakerä pysyi siinä kohtaa johon sen jätti. Kukaan ei myöskään purkanut tekelettä, vaikka se olisikin jäänyt keskelle olohuoneen pöytää. Pikkutavaroita ei lojunut hujan hajan. Olin melko rauhallinen ja huusin todella harvoin ja silloinkin koiralle, jos se lähti omille teilleen ilman lupaa. Nautin kauhuleffoista ja kunnon veri-mättöleffoista, eikä mikään tuntunut niissä pahalta tai ikävältä, ne olivat vain elokuvaa. Uutisista lukemani perhesurmat tai lasten kokema hätä ei hetkauttanut sydänjuuriin asti. Asioiden hoitamiseen ei kulunut useaa päivää, koska ei vaan ehtinyt, vaan ne hoidettiin siltä istumalta. Katsoin kieroon kiukuttelevia lapsia ja ajattelin, että idiootit vanhemmat eivät osaa kasvattaa lapsiaan. Lauantaisin oli kamalaa käydä supermarketeissa, koska kaikki perheet olivat aina tielläni. Ravintolassa toivoin, ettei se lapsiperhe vaan istu naapuripöytään. Itse asiassa en oikeastaan pitänyt lapsista (sisarusten lapset olivat poikkeus) ja sanoinkin aina, että minua rankaistaan siitä ja annetaan "kostoksi" kaksoset (siitäpähän ämmä saat vähän elämänkoulua). Loppujen lopuksi elettiin miehen kanssa aika tylsää elämää ja viihdyttiin paljon kotona.


Pikku hiljaa sitä alkoi ajattelemaan, että lapsi voisi tulla jos on tullakseen. Mentiin naimisiin ja lapsia ei kuulunut eikä näkynyt. Sukulaiset kyselivät, että eikö jo olisi lasten aika, mutta minkäs sille voi, ei niitä niin vaan tehdä. Sitten kuoli rakas koira. Elämään tuli suuri tyhjiö ja syli oli aivan tyhjä. Kamala ahdistus ja katkeruus kun ei saada lapsia. Lähipiiri lisääntyi ja hehkui odotuksen onnea. Kunnes vihdoin eräs gyne normikäynnillä sanoi, että nyt alkaa oleen niitä viimeisiä aikoja tehdä asialle jotain, jos todella lapsia haluaa. Laittoi lähetteen lapsettomuuspoliklinikalle. Lähti pyörät pyörimään ja hoidot aloitettiin. Ja vihdoin, tasan 4 vuotta sitten kaikki se odotus palkittiin ja meille annettiin kaksi rakkautta samalla kertaa hoidettavaksemme. Nyt olimme perhe ja elämä sai uuden merkityksen. Lähdimme matkalle, joka on osoittautunut kaiken vaivan arvoiseksi. Elämä ei ole enää tylsää, huoletonta eikä helppoa. Ja kaiken kukkuraksi, viime keväänä saimme vielä yhden suuremmoisen lahjan, luomuvauvan ilman hoitoja.

 -K-

Meidän yksös- ja kaksosvauvojen erot

Uudet tuulet vuoteen 2015. Tai ainakin yritetään... Arki vie niin mukanaan, mutta jospa taas saisin intoa jatkaa tätä bloggailua.


Isosiskot M&R täyttävät parin viikon kuluttua 4 vuotta. Vielä en ole tehnyt elettäkään syntymäpäiväjuhlien eteen, joten kiire tulee jälleen. Pikkusisko N täyttää 2 kk kuluttua yhden vuoden. Mihin kadotin taas vuoden? Täytyy sanoa, että tästä vauvavuodesta muistan silti paljon enemmän kuin kaksosten vauvavuodesta. Oli aikoinaan aika työläs vuosi, kun vertaa nyt tähän kuluvaan, mutta onneksi en silloin tiennyt muustakaan =) Tietysti yksi vauva on NIIIIN paljon helpompi kuin kaksi. Se, joka sanoo, että yhtälailla siinä menee kaksi kuin yksikin, niin tervetuloa vaan testaamaan asia monikkoperheeseen! Tässä synttäreiden kynnyksellä, ajattelin vähän vertailla yhden ja kahden vauvan ensimmäistä vauvavuotta.


Tähän vuoden rankkuuteen vaikuttaa aika oleellisesti, että kummallakin kaksosista oli 4kk kolikki, tällä yksösvauvalla ei ollut kuin normaalia mahakipua silloin tällöin. Ja tähänkin vaikutti hyvin pitkälle se, mitä itse söin. Vauvan parhaaksi välttelin esim. suklaata ja pullaa, jotka selvästi ottivat hänen mahaansa. Kahvi ja Cocacola olivat ehdottomasti kiellettyjä. Tuplavauvat joivat korviketta ja oli tuskainen tie löytää tytöille mahaan sopiva "maito".


Toinen merkittävä ero oli imetys. Kaksosten imetys ei oikein sujunut. Ensinnäkin meni 1,5 viikkoa ennen kuin sain maidon nousemaan ja sekin lääkkeiden avulla. Asiaan vaikutti kylläkin sektio. En kokenut koko imetystä "omaksi jutuksi" ja vaikka kovasti silti yritin, maitoa ei vaan tullut, eikä vauvat tainneet (näin jälkeen päin ajateltuna) oikein osaneet kunnolla imeäkään. Niinpä meillä alkoi pulloralli. Pullosta tytöt joivat heti synnyttyään, joten onko ihme ettei oikea tissi oikein maistunut. Nyt yksösvauvan kanssa imetys on sujunut oikein hyvin. Täytyy silti sanoa, että ensimmäiset 3kk oli opettelua niin minulla kuin vauvalla ja vasta sen jälkeen se alkoi sujua vaivattomasti. Maitoa kuitenkin tuli hyvin, niin halusin jatkaa ja hyvä että jatkoin, koska sitten sekin muuttui "normaaliksi" ja kivuttomaksi arkitoimenpiteeksi :) Imettämiseen on saattanut vaikuttaa myös synnytysosaston asenteet. Kaksoset saivat heti synnyttyään osastolla pullon suuhun ja luovutettua äidinmaitoa. Nyt viimeksi olimme potilashotellissa ja siellä ei edes tarjottu muuta vaihtoehtoa kun imetys ja korostettiin ensimaidon ja muutamien tippojen merkitystä ja tärkeyttä. Jälkeenpäin ajateltuna stressi oli varmaan suurin syy miksi imetys ei onnistunut ensimmäisellä kerralla.


Kolmanneksi eroksi voisin laittaa viihtyvyyden. Koska kaksoset olivat koliikkinsa takia usein sylissä ja heitä heijattiin yökaudet monta kuukautta, he tottuivat sylissä olemiseen. Juurikaan eivät viihtyneet lattialla, eivät yksin eivätkä keskenään, vaan itkivät heti surkeina. Tämä sinkkuvauva taas on alusta asti viihtynyt lattialla katselemassa lelujaan tai muuten vaan seurannut tapahtumia ja siskojen leikkimistä (lue: huutamista ja juoksua).


Nukkumisesta sen verran, että kaikki vauvat ovat jossakin vaiheessa nukkuneet perhepedissä. Muistaakseni isosiskot siirtyivät omiin sänkyihinsä joskus 5kk ikäisinä, kun alkoivat liikkumaan niin paljon, että sai pelätä heidän yöllä putoavan sängystä. Pikkusisko nukkuu vieressäni edelleen, mutta epäilen oman sängyn kutsuvan hetkenä minä hyvänsä. Isosiskot ovat olleet aina huonoja nukkumaan, mutta onneksi kuitenkin tottuneita toistensä ääniin. Pikkusisko taas ihan vauvana nukkui vaikka millaisessa metelissä, mutta nyt vanhemmiten alkanut nukkumaan paljon huonommin. Saas nähdä kumpaan isosiskoon tulee, kun toinen nukkuu selvästi sikeemmin ja paremmin kuin toinen.


Itse koen, että kyllä tämä aika yhden vauvan kanssa on ollut paljon helpompaa. Kaksosten kanssa en uskaltanut juuri missään käydä kolmisin, koska tunsin etten pärjää yksin. Ainoastaan, jos mies tai äitini oli mukana niin halusin jossakin käydä. Alkukuukaudet kun isosiskot olivat vielä hoidossa, niin ramppasimme tämän yhden vauvan kanssa vaikka missä kaksisin. Kävin ruokakaupassa, vaatekaupassa, kirpparilla, missä milloinkin ja hän tyytyväisenä katseli seikkailujamme.


Nyt tietenkin isosiskojen uhmaikä on tuonut haasteita arkeen, samoin pelkkä kotona olo. Käydään kyllä kerhossa ja silloin tällöin muuallakin, mutta en millään pysty antamaan huomiota niin paljon kun tytöt sitä haluaisivat. Onneksi mieheni on tullut tässä kohtaa apuun ja tarjoaakin tytöille usein syliä ja muuta hoivaa.


Mutta on se vaan ihanaa, kun vauvavuodesta jotain muistaakin =) Jälkeenpäin olen katsellut isosiskojen vauvakuvia ja muistan osan kuvien tapahtumat vain sumusta. Olen kiitollinen kaikista lapsistani ja onnellinen siitä, että sain kokea sekä normaalin raskauden että tuplaraskauden.

Pikkusisko N 2 vkoa

Isosiskot R ja M 2 vkoa

Neiti N 4kk

Neidit R & M 5kk

N 10kk katselee siskojen leikkejä

Isosiskot vuoden iässä leikkimässä

 -K-