Talvilomalla

Vietimme tammikuun kolmannella viikolla aivan ihanan viikon pituisen perheloman. Vietimme sen lumisissa maisemissa Himoksella. Loma teki hyvää meille kaikille ja varsinkin irtiotto arjesta ja tutuista ympyröistä.
Viikon alussa seuranamme oli miehen sisko kahden tyttönsä kanssa ja loppu viikosta miehen veli perheineen. Viikonlopun sitten vielä vietimme oman perheen kesken, keräten voimia ja rentoutuen.

Parasta lomassa oli kiireetön yhdessäolo ja ulkoilu. Mökki oli iso ja sopivan kokoinen kahden perheen tarpeille. Vuokrasimme mökin yksityiseltä aivan rinteiden lähettyviltä. Ainoa miinus mökissä oli, että se narisi ja puuttui kunnon takka  =) Viikko meni nopeasti hyvässä seurassa, mutta halusimme sitä vielä vähän venyttää oman perheen kesken. Tarkoitus oli lomailla vain ma-pe, mutta päätimme vielä vuokrata pienemmän mökin viikonlopuksi oman perheemme rauhoittamiseen. Se oli kiva päätös lomallemme.

Lomaan sisältyi hiihtoa (lähinnä opettelua), ulkoilua ja pitkiä laskuja pulkkamäessä. Himos oli todella hiljainen tähän aikaan ja hyvin mahduttiin pulkkailla. Myöskin mäet näyttivät aika tyhjiltä. Asiaan saattoi vaikuttaa myös kireä pakkanen, mutta voi olla että ruplan tilanne oli myös osatekijä. Alkuvuonna Himoksella on aina ollut paljon venäläisiä. Alkuviikosta paukkui kireä pakkanen parinkympin paikkeilla ja loppuviikosta satoi vettä.

Eka lasku pulkkamäessä.

Hiihtoa kireässä pakkasessa.

Koko ryhmä hiihtämään lähdössä.

Rattikelkkaa on helppo vetää, vaikka se muuten painava peli onkin.

Viikonlopun näkymä aamuteellä.

Alkuviikon hiljaiset rinteet.

Vähän teki mieli laskettelemaan, mutta polvet ei enää kestä, eikä pää :)

Mäkiselfie

Ja loppuviikosta näkymä oli tämä, vettä sataa...

Karavaani kulkee. Kyydissä kaksi aikuista ja neljä lasta.

-K-

Elämä ennen lapsia

Monikkoblogit julisti kilpailun, jossa tehtävänä on kirjoittaa pieni juttu aiheena elämä ennen lapsia,


Elämä ennen lapsia oli itsekästä, helppoa ja merkityksetöntä. Sai tulla ja mennä melkein niin kuin halusi. Meillä oli kuitenkin 13 vuotta koira, joten emme nyt niin kovin huolettomasti eläneet. Koira oli vähän kuin lapsen korvike, joten sekin otettiin aina huomioon. Mutta vessassa sai käydä kuten halusi, ilman seuraa vaikkei ovi ollutkaan lukossa, ruokansa sai syödä lämpimänä ja siitä pystyi nauttimaan, lehtiä ehti lukemaan, samoin kirjoja vaikka koko viikonlopun putkeen. Kaikki herkut sai jättää pöydälle lojumaan, samoin korut yms. pikkutilpehöörin. Lattiat pysyivät puhtaana ja jos joskus jotain tippui, koira auttoi sen siivoamisessa. Yöt sai nukkua putkeen ja sai herätä vaikka vasta iltapäivällä. Joskus kun sai inspiraation, sai virkata rauhassa ja lankakerä pysyi siinä kohtaa johon sen jätti. Kukaan ei myöskään purkanut tekelettä, vaikka se olisikin jäänyt keskelle olohuoneen pöytää. Pikkutavaroita ei lojunut hujan hajan. Olin melko rauhallinen ja huusin todella harvoin ja silloinkin koiralle, jos se lähti omille teilleen ilman lupaa. Nautin kauhuleffoista ja kunnon veri-mättöleffoista, eikä mikään tuntunut niissä pahalta tai ikävältä, ne olivat vain elokuvaa. Uutisista lukemani perhesurmat tai lasten kokema hätä ei hetkauttanut sydänjuuriin asti. Asioiden hoitamiseen ei kulunut useaa päivää, koska ei vaan ehtinyt, vaan ne hoidettiin siltä istumalta. Katsoin kieroon kiukuttelevia lapsia ja ajattelin, että idiootit vanhemmat eivät osaa kasvattaa lapsiaan. Lauantaisin oli kamalaa käydä supermarketeissa, koska kaikki perheet olivat aina tielläni. Ravintolassa toivoin, ettei se lapsiperhe vaan istu naapuripöytään. Itse asiassa en oikeastaan pitänyt lapsista (sisarusten lapset olivat poikkeus) ja sanoinkin aina, että minua rankaistaan siitä ja annetaan "kostoksi" kaksoset (siitäpähän ämmä saat vähän elämänkoulua). Loppujen lopuksi elettiin miehen kanssa aika tylsää elämää ja viihdyttiin paljon kotona.


Pikku hiljaa sitä alkoi ajattelemaan, että lapsi voisi tulla jos on tullakseen. Mentiin naimisiin ja lapsia ei kuulunut eikä näkynyt. Sukulaiset kyselivät, että eikö jo olisi lasten aika, mutta minkäs sille voi, ei niitä niin vaan tehdä. Sitten kuoli rakas koira. Elämään tuli suuri tyhjiö ja syli oli aivan tyhjä. Kamala ahdistus ja katkeruus kun ei saada lapsia. Lähipiiri lisääntyi ja hehkui odotuksen onnea. Kunnes vihdoin eräs gyne normikäynnillä sanoi, että nyt alkaa oleen niitä viimeisiä aikoja tehdä asialle jotain, jos todella lapsia haluaa. Laittoi lähetteen lapsettomuuspoliklinikalle. Lähti pyörät pyörimään ja hoidot aloitettiin. Ja vihdoin, tasan 4 vuotta sitten kaikki se odotus palkittiin ja meille annettiin kaksi rakkautta samalla kertaa hoidettavaksemme. Nyt olimme perhe ja elämä sai uuden merkityksen. Lähdimme matkalle, joka on osoittautunut kaiken vaivan arvoiseksi. Elämä ei ole enää tylsää, huoletonta eikä helppoa. Ja kaiken kukkuraksi, viime keväänä saimme vielä yhden suuremmoisen lahjan, luomuvauvan ilman hoitoja.

 -K-

Meidän yksös- ja kaksosvauvojen erot

Uudet tuulet vuoteen 2015. Tai ainakin yritetään... Arki vie niin mukanaan, mutta jospa taas saisin intoa jatkaa tätä bloggailua.


Isosiskot M&R täyttävät parin viikon kuluttua 4 vuotta. Vielä en ole tehnyt elettäkään syntymäpäiväjuhlien eteen, joten kiire tulee jälleen. Pikkusisko N täyttää 2 kk kuluttua yhden vuoden. Mihin kadotin taas vuoden? Täytyy sanoa, että tästä vauvavuodesta muistan silti paljon enemmän kuin kaksosten vauvavuodesta. Oli aikoinaan aika työläs vuosi, kun vertaa nyt tähän kuluvaan, mutta onneksi en silloin tiennyt muustakaan =) Tietysti yksi vauva on NIIIIN paljon helpompi kuin kaksi. Se, joka sanoo, että yhtälailla siinä menee kaksi kuin yksikin, niin tervetuloa vaan testaamaan asia monikkoperheeseen! Tässä synttäreiden kynnyksellä, ajattelin vähän vertailla yhden ja kahden vauvan ensimmäistä vauvavuotta.


Tähän vuoden rankkuuteen vaikuttaa aika oleellisesti, että kummallakin kaksosista oli 4kk kolikki, tällä yksösvauvalla ei ollut kuin normaalia mahakipua silloin tällöin. Ja tähänkin vaikutti hyvin pitkälle se, mitä itse söin. Vauvan parhaaksi välttelin esim. suklaata ja pullaa, jotka selvästi ottivat hänen mahaansa. Kahvi ja Cocacola olivat ehdottomasti kiellettyjä. Tuplavauvat joivat korviketta ja oli tuskainen tie löytää tytöille mahaan sopiva "maito".


Toinen merkittävä ero oli imetys. Kaksosten imetys ei oikein sujunut. Ensinnäkin meni 1,5 viikkoa ennen kuin sain maidon nousemaan ja sekin lääkkeiden avulla. Asiaan vaikutti kylläkin sektio. En kokenut koko imetystä "omaksi jutuksi" ja vaikka kovasti silti yritin, maitoa ei vaan tullut, eikä vauvat tainneet (näin jälkeen päin ajateltuna) oikein osaneet kunnolla imeäkään. Niinpä meillä alkoi pulloralli. Pullosta tytöt joivat heti synnyttyään, joten onko ihme ettei oikea tissi oikein maistunut. Nyt yksösvauvan kanssa imetys on sujunut oikein hyvin. Täytyy silti sanoa, että ensimmäiset 3kk oli opettelua niin minulla kuin vauvalla ja vasta sen jälkeen se alkoi sujua vaivattomasti. Maitoa kuitenkin tuli hyvin, niin halusin jatkaa ja hyvä että jatkoin, koska sitten sekin muuttui "normaaliksi" ja kivuttomaksi arkitoimenpiteeksi :) Imettämiseen on saattanut vaikuttaa myös synnytysosaston asenteet. Kaksoset saivat heti synnyttyään osastolla pullon suuhun ja luovutettua äidinmaitoa. Nyt viimeksi olimme potilashotellissa ja siellä ei edes tarjottu muuta vaihtoehtoa kun imetys ja korostettiin ensimaidon ja muutamien tippojen merkitystä ja tärkeyttä. Jälkeenpäin ajateltuna stressi oli varmaan suurin syy miksi imetys ei onnistunut ensimmäisellä kerralla.


Kolmanneksi eroksi voisin laittaa viihtyvyyden. Koska kaksoset olivat koliikkinsa takia usein sylissä ja heitä heijattiin yökaudet monta kuukautta, he tottuivat sylissä olemiseen. Juurikaan eivät viihtyneet lattialla, eivät yksin eivätkä keskenään, vaan itkivät heti surkeina. Tämä sinkkuvauva taas on alusta asti viihtynyt lattialla katselemassa lelujaan tai muuten vaan seurannut tapahtumia ja siskojen leikkimistä (lue: huutamista ja juoksua).


Nukkumisesta sen verran, että kaikki vauvat ovat jossakin vaiheessa nukkuneet perhepedissä. Muistaakseni isosiskot siirtyivät omiin sänkyihinsä joskus 5kk ikäisinä, kun alkoivat liikkumaan niin paljon, että sai pelätä heidän yöllä putoavan sängystä. Pikkusisko nukkuu vieressäni edelleen, mutta epäilen oman sängyn kutsuvan hetkenä minä hyvänsä. Isosiskot ovat olleet aina huonoja nukkumaan, mutta onneksi kuitenkin tottuneita toistensä ääniin. Pikkusisko taas ihan vauvana nukkui vaikka millaisessa metelissä, mutta nyt vanhemmiten alkanut nukkumaan paljon huonommin. Saas nähdä kumpaan isosiskoon tulee, kun toinen nukkuu selvästi sikeemmin ja paremmin kuin toinen.


Itse koen, että kyllä tämä aika yhden vauvan kanssa on ollut paljon helpompaa. Kaksosten kanssa en uskaltanut juuri missään käydä kolmisin, koska tunsin etten pärjää yksin. Ainoastaan, jos mies tai äitini oli mukana niin halusin jossakin käydä. Alkukuukaudet kun isosiskot olivat vielä hoidossa, niin ramppasimme tämän yhden vauvan kanssa vaikka missä kaksisin. Kävin ruokakaupassa, vaatekaupassa, kirpparilla, missä milloinkin ja hän tyytyväisenä katseli seikkailujamme.


Nyt tietenkin isosiskojen uhmaikä on tuonut haasteita arkeen, samoin pelkkä kotona olo. Käydään kyllä kerhossa ja silloin tällöin muuallakin, mutta en millään pysty antamaan huomiota niin paljon kun tytöt sitä haluaisivat. Onneksi mieheni on tullut tässä kohtaa apuun ja tarjoaakin tytöille usein syliä ja muuta hoivaa.


Mutta on se vaan ihanaa, kun vauvavuodesta jotain muistaakin =) Jälkeenpäin olen katsellut isosiskojen vauvakuvia ja muistan osan kuvien tapahtumat vain sumusta. Olen kiitollinen kaikista lapsistani ja onnellinen siitä, että sain kokea sekä normaalin raskauden että tuplaraskauden.

Pikkusisko N 2 vkoa

Isosiskot R ja M 2 vkoa

Neiti N 4kk

Neidit R & M 5kk

N 10kk katselee siskojen leikkejä

Isosiskot vuoden iässä leikkimässä

 -K-

Suurperhe!

Moi,

kohta onkin vuosi vierähtänyt siitä kun aktiivisemmin kirjoittelin. Tää olis kyllä kivaa, mutta tunteja on niin vähän vuorokaudessa. Viime kesä meni pahoinvoinnin kourissa ja samalla aika sumussa. En muista viime kesästä muuta kuin kesälomamatkat, mutta eikai siitä muuta tarvitse muistaakaan =)

Nyt on uudet tuulet meidän perheessä jälleen kerran. 2kk sitten perhe lisääntyi pikkuneiti N:llä ja isosiskot ovat ottaneet pikkusiskon hyvin vastaan. Ovat melko kovakouraisia hoitajia, mutta kai sekin rauhoittuu kun vauva kasvaa ja tytöt oppivat hoitamaan hellemmin. Vauva on kiltti ja ihana ! Isosiskot olivatkin vähän työläämmät vauvat, kun kummallakin oli 4kk koliikki. Kun koliikki meni ohi, tytöt tottuivat että aina ollaan sylissä ja eivät viihtyneet itsekseen (kaksisteen) missään. Tämä uusin tulokas katselee tyytyväisenä lelujaan pitkiäkin aikoja. Joka tapauksessa nautin nyt vauva-ajasta ja nuuhkin ihanaa vauvan tuoksua.

Isosiskot jäivät nyt vuodeksi kotihoitoon, pois perhepäivähoitajaltaan ja ensi syksynä minun on pakko jälleen palata työelämään, joten silloin vasta seuraavan kerran hoitoon. kotona olo vaatii totuttelua ja uusia rutiineja meiltä kaikilta. Onneksi on kesä ja kaikki pukemisrumba vähenee ainakin hetkeksi. Kerhot alkavat vasta syksyllä, joten nyt pitää keksiä muuta tekemistä tyttöjen iloksi. Asioita vaikeuttaa ainostaan isosiskojen uhmakausi ja mitään käskyjä ei noudateta ja pahanteossa ollaan jatkuvasti.

Katsotaan mitä kivaa tänä kesänä keksitään. Suunnitelmissa olisi ainakin Viikinsaari, kotieläinpiha, Ti-ti nallen talo ja ehkä vielä jotain muutakin.


-K-

Täällä taas !

Moikka ja anteeksi...

3kk hiljaiselo takana, eikä se tästä varmaan hirveesti aktiivisemmaksi muutu. Tai katsotaan nyt...

Meikäläisellä on ollut puhti poissa kohta puoli vuotta, ja syynä tähän on yksinkertaisesti se, että meille tulee lisää perheenlisäystä maaliskuussa 2014. Plussasta asti olen ollut todella väsynyt. Ekat 3-4kk voin tosi huonosti ja söin mitä sattui (ja lihosin tolkuttomasti). Nyt onneksi se on jo taakse jäänyttä elämää ja ruokahalu on normaalia ja enään en ole ihan niin väsynytkään. Muita vaivoja on sitten ilmestynyt kuten liitoskivut ja si-nivelen vaivat selässä.

Tytöillä on ihan selvästi uhmakausi menossa; puhetta ei kuunnella, joudutaan nurkkaan vähän väliä ja mitään ei tehdä sovinnolla. Heistä oikein näkee, että kokeilevat rajojaan ja testaavat piruuttaan aikuisten reagointia. Ennen kiltisti itse syövät lapset eivät suostu kun vähän näykkimään ruokaa ja sekin pitäisi melkein syöttää. Kun viime talven puettiin itse päälle, niin nyt sekään ei onnistu ja myöhästytään joka paikasta... Pitkää pinnaa ja kärsivällisyyttä, tämä ei tästä ihan heti helpotu =)

Ja sitten olis ihan kiva, jos päästäisiin eroon tästä plus/miinus asteen talvesta. Tänäänkin oli taas sellainen pääkallokeli, että ihme etten loukannut itseäni.

Joulu vielä kolkuttelee ja meillä kaikki hommat tekemättä. Tekis mieli kaapitkin siivota, mutta sen ehtis tehdä kyllä vasta joulun jälkeenkin. Kiire tulee kuitenkin ennen joulua.

Mutta eka ja vaikein askel taas otettu 3kk tauon jälkeen. Toivotaan, että tästä vähän piristyn blogin suhteen.

-K-

Koska syksy saapuukaan

Moi,

Terveiset väsymyksen keskeltä. Kyllä otti töihin paluu taas koville, kun ihan puhki aamuherätyksistä ja vuorotyön rytmittömyydestä. Tytöt sopeutuneet hoitoon palaamiseen ihan hyvin. Nyt tytöt ovat sitten heti jo kepeinä ja vasta 2 vkoa hoitoelämää takana. Nyt odotellaan miehen kanssa, että koska flunssa sitten iskee  meihin. Pikkusisko oli yhden päivän pois hoidosta kun flunssa vaikutti aamusta niin kovalta ja hän kiukuttelikin minulle koko päivän, koska ei päässyt siskon ja hoitotädin kanssa puistoon. Ei siinä paljon auttanut sanominen, että koska olet kipeä, ei tänään mennä puistoon. Mutta ei menty, äiti kärsi kiukuttelut. Vaikkakin flunssa ei paljon neidin menoa hatannut, kun virtaa oli yhtä paljon kun terveenäkin. Nyt jännitetään, että saako tytöt kaupanpäällisiksi vielä korvatulehdukset vai ei.


Oikeastaan mitäään erikoista ei nyt parissa viikossa ole ehtinyt tapahtumaan. Töissä käyntiä lähinnä. Ai, mutta kävinhän minä aviomiehen kanssa pari vkoa sitten kesäteatterissa Sappeessa. Käytiin katsomassa Juice- taiteilijaelämää, joka oli ihan hyvä. Ei ollut ennakko-odotuksia, koska en mikään erityinen juice-fani ole, mutta tosiaan kannatti käydä katsomassa. Jopa mieskin tykkäsi =) Vaikka laulettiin tietenkin tosi paljon...


Löydettiin pihasta vadelmapuska ja tumma viinimarjapuska. Tytöt ovat ihan innoissaan keräämässä niistä marjoja. Vadelmapuska vaan tuottaa harmia, kun haluaisin nähdä ensin kaikki marjat matojen varalta ennen suuhun menoa, mutta siinä menee myös raakileet parempiin suihin ennen kuin ehdin hätiin.

Raparperiakin löytyi

Ja vattupuska mustan viinimarjapuskan viereltä.

-K-

Töihin paluu

Moi,

En olis millään halunnut palata lomilta töihin. Lomalla (vaikka kestikin nyt vain sen viikon) oli niin kivaa! En edelleenkään tehnyt mitään tyypillistä loma-aherrusta (ikkunanpesua, siivousta, matojen pesua yms.) vaan chillailtiin vaan tyttöjen kanssa. En muistanutkaan miten ihanaa tyttöjen kanssa on olla vaan kotosalla, puuhastella kaikkea kivaa. Tosin tyttöjen viimeisellä lomaviikolla oli jo havaittavissa lievää levottomuutta ja tekemisen puutetta.



Rakas  ystäväni neiti E (olemme olleet ystäviä jo 23 vuotta, oho, miten aika lentää !) oli meillä käymässä. Hän on pikkusiskon kummitäti ja aina mieluinen vieras. Puuhastelimme kummitädin kanssa mm. kivien maalausta. Olen saanut (äitini ja mieheni sen teki sillä välin kun olin itse töissä) uuden kukkamaan ja se kaipaisi jotain kivaa ympärilleen, niin ajattelin, että voitaisiin itse keksiä sinne jotain kivaa. Laitan kukkamaasta kuvia, kun se on täysin valmis. Maalasimme siis taideteoksia kiviin.

Kivitaidetta (EI Maskun mainos)

Kävimme miniloman aikana myös Ti-ti Nallen talossa, Ikaalisissa. Kävimme siellä ekan kerran jo viime kesänä, mutta tytöt olivat silloin vielä melkein liian pieniä vaikkakin nauttivat kyllä nallejen esityksistä. Muistoksi mukaan otettiin itse tehdyt maalaukset ja kotiinviemisiksi ostin talon kaupasta Nappipelin (siinä pujotellaan kengännauhaa isojen nappien rei´istä ja on tarkoitus parantaa sorminäppäryyttä).

Mitäs täältä kaapista löytyy?

Keittiöhommia

"Saako tähän, äiti, istua?"

Nalle-esitys

Lampaan syöttö

Pikkusisko ihmettelee tuttien määrää.

Nyt arki on palannut ja työelämä sekä hoitoelämä alkanut. Isosiskolla on vähän "äitiä ikävä"-vaihe, mutta eiköhän sekin taas ohitse mene kun päästään kunnolla arkirytmiin.


-K-