Pomppuilua

Moi,

Meidän talon mukana tuli trampoliini, johon tytöt viime kesänä ihastuivat. Tytöt kutsuvat sitä pompuksi. Pompun myötä heidän motoriikkansa kasvoi huimasti ja siitä tuli melkein pakkomielle. Tietysti tyttöjen serkutkin pääsivät nauttimaan samasta pomppimisen riemusta ja kyllä minäkin sitä yksi ilta kokeilin. Se, jos mikä olisi tehokasta jumppaa, mutta en vaan kehtaa (olen TODELLA kömpelö siellä) ja harvoin pääsen sinne ilman tyttöjä (illalla pääsisi kun tytöt ovat jo nukkumassa). Ehkä tänä kesänä pääsen kokeilemaan kunnolla, kun on vapaapäivä ja tytöt hoidossa (äiti siis pomppii salaa).


Toissa viikolla mieheni päätti kasata pompun, vaikka nurmikko on vielä aika märkää ja kuraista. Tytöthän hullaantuivat täysin kun tajusivat, mistä on kyse. Tietysti hehän halusivat tulla mukaan auttamaan ja ihan kiltisti (tällä kertaa) katselivat sivustalla ja testailivat jousia. Ja kun pomppu oli vihdoin kuosissa (näytti yllättävän helpolta, mieshän sen laittoi), voi sitä riemun määrää. Pomppimisesta ei meinannut tulla loppua ja kun vihdoin sain heidät jotekin raahattua sisälle, pikkusisko itki ovenkahvassa kiinni ja ulvoi :"Haluaa ulos, haluaa pomppimaan ulos!" Lopulta itku rauhottui, mutta tuntui että riehuminen jatkui sisällä.


Pomppu voikin olla tehokas pikkulikkojen väsyttämiskeino. Ainakin tänään kumpikin sammuivat sänkyynsä muutamassa minuutissa, kun iltapäivästä oltiin pompittu melkein tunti (erissä siis) ja keinuttu ja tutkittu luontoa. Meidän tytöt taitavat olla ulkoilmaihmisiä, mutta parempi niin, sillä mieheni kanssa juuri tarkasteltiin tiluksia ja aika paljon saa pihatöitä tehdä, jotta piha näyttää edustavalta.

"Kuuluuko sun mielestä tää jousi tähän?"

"Eiks se olis parempi kuitenki tässä?"

Pomppimisen huumaa.

-K-

Äitienpäivänä

Moikka,

Tämän vuotinen äitienpäivä meni vähän kuin ohi suun. Lupauduin töissä tekemään ylimääräisen yövuoron sairasloman takia ja se oli juurikin la-su yö. Kaiken kukkuraksi piti lähteä kotikonnuille hoitamaan pari asiaa ja sunnuntai-maanantai välillä asioiden hoito sopi meille kaikille. Aamulla töistä kotiin, lapsille aamupalaa, laukut kuntoon ja lähtivät isänsä kanssa mummulaan. Avasin kyllä tyttöjen hoitopaikassa tekemät hienot lahjat ennen tyttöjen lähtöä. Olivat tehneet tyynyliinat, joihin oli painettu heidän kämmentensä jäljet. Aivan ihanat. Kun tytöt lähtivät, menin nukkumaan pariksi tunniksi. Sitten aamupalalle, suihkuun, vähän kodinhoitoa (piti viikata kuivat pyykit kaappeihin) sitten kamat kokoon ja menoksi kohti mummulaa. Mummu ja mummi saivat viemisiksi myös äitienpäiväruusut.


Äitienpäivänä päästiin moikkaamaan sekä mummua että mummia ja serkkupojatkin tulivat mummulaan kakkukahveelle, niin tytöt näkivät heidätkin. Tytöt vähän ujostelevat isoja poikia vaikka pojat mukavia ovatkin (pojat ovat 15-v., 13-v. ja 6-v.). Veimme mummun kanssa (mummu on siis minun äitini) tyttöjä myös läheiseen puistoon ja se osoittautuikin tosi mukavaksi puistoksi (turvalliset välineet ja monipuolinen). Vihdoinkin minä sain istua ja katsella vain kun tytöt kirmaavat pitkin puistoa. Vielä viime kesänä en olisi voinut mennä puistoon, jossa ei ole aitoja, koska tytöt olisivat karkailleet koko ajan. Viime kesänä olivat vielä niin pieniä, että menokin oli holtitonta ja kaikki "laitteet" heille vielä liian isoja yksin mentäviksi.

Tytöt tekivät näin upean hiekkakakun.

Pikkusisko liukumäessä.

Isosisko "leikkimökissä".

"Mutta missä on meidän ämpärit" kyselee isosisko. Ei siis huomattu ottaa mukaan, vaikka puistossa oli iso hiekkalaatikko.

Matkalla puistoon isosisko tokaisi ohimennen "orava". Ei tainnut tyttö itsekään tajuta, että puussa ihan oikeasti vipelsi se orava.

Bongaa kuvista orava.

Oikeat ratkaisut löytyvät alta =)

Aika hyvin ehdin kuvata vaikka kurre oli liikkeessä koko ajan.

Koivusta hyppy kuuseen.

Kaiken kaikkiaan ihana ja onnistunut äitienpäivä vaikka en kakkukahveja sänkyyn saanutkaan <3 <3

-K-

Unelmia maalta

Uusin "idolini" on Olga Temonen. Miten joku voi olla niin virtaa täynnä, että kerkiää tehdä sen kaiken =) Hänellä on omia lapsia, kasvattilapsia, tukiperhelapsia, vanha omakotitalo, eläimiä vaikka kuinka monta ja harrastaa ratsastusta. Lisäksi hänellä on oma tv-ohjelma, teki juuri ruokakirjan ja kirjoittaa vielä blogeja. Ymmärrän kyllä, että hän ei käy tavallisessa työssä ja tulot tulevat muuta tapaa. Mutta ihailen nuoren naisen energiaa ja maanläheisyyttä. Lisäksi on ollut ihana seurata miten hän ottaa aina omat lapsensa mukaan kaikkiin puuhiin. Hänet on varmasti kasvatettu samalla tavalla ja se on tullut luonnollisesti sitä kautta. Minusta ei olisi tuohon samaan. Jo pelkästään eläinten (kanat, lehmä, kissat, koirat, aasi, lampaat, hevoset) pitäminen ei onnistuisi minulta (koiran nyt vielä taidan), mutta olisi ihanaa elää maalla eläinten läheisyydessä. Unelmiini (huom. UNELMIIN) onkin aina kuulunut iso maalaistalo (maalla, mutta ei liian maalla, uusi, mutta vanhanaikaisen näköinen), jossa olisi eläimiä (joku muu siis huolehtisi näistä eläimistä) ja rento elämäntapa (tämä vaatii suuresti työtä, mutta unelmissani olen "voittanut" tai ansainnut rahaa tätä tarkoitusta varten). Mieheni unelma tämä ei varmastikkaan olisi :) Tätä taloa sitten sisustaisin antiikilla ja vanhoilla tavaroilla, joita minulla on varaa haalia maailmalta.

 
En tiedä onnistuisiko tuo kaikki edes unelmissa. Olen huomannut, että nyt on muodissa sisustaa vanhoilla tavaroilla tai tuunata vanha uudemman näköiseksi tai antaa sille täysin uusi elämä. Minusta ei ole edes tuohon. Jos tavara on todella vanha ja huonokuntoinen, ajattelen vaan, että se on homeessa, yöks ei voi käyttää, mitä lie eläimiä siinä pesii... Minulle käy vain todella hyvänkuntoinen vanha tavara. Varmaan vanhin tavarani on isäni mummolan talosta ennen sen purkamista ja polttamista "pelastettu" ikkuna, mutta sitäkin pidetään terassilla. Jossain vaiheessa mietin, että jos sen laittaisi sisälle, mutta sitten iski se ötökkäkammo.


Ehkä tätä nykyistä tilannetta lähemmäksi en landea pääse, mutta riittää minulle. Kesällä alkaa taas ötökät liikkumaan kunnolla ja minä juoksemaan niitä karkuun. Viime kesänä hommasin itselleni "ötökän metsästys setin" (lasipurkki ja pahvikortti), jota käytetään vain tähän tarkoitukseen. En siis halua, että ötökät koskevat niillä karvasilla ötökän jaloillaan mihin tahansa purkkiin tai korttiin. Ei, ne pidetään ihan erillään kaikesta muusta. Epäilen, että joudun sitä settiä useamman kerran käyttämään ensi kesänä, koska jo nyt olen nähnyt huolestuttavan paljon ötököitä, mutta onneksi vasta talon ulkopuolella.


Ihanaa, kun nyt näyttää siltä, että lasten vaatetusta voi jo keventää, eikä pukemiseen mene enää kuin hetki. Tosin, nyt olen huomannut, ettei meillä ole juurikaan kevät- tai kesävaatteita, koska tytöt kasvoivat romasti pituutta loppusyksystä ja kaikki ovat pieniä. Ihan alkuunsa pitää etsiä ulkoiluhousuja, mutta tähän tarkoitukseen näin ensi hätään riittäisi ihan käytettykin vaate kirpparilta.


Alla kuvia parin viikon takaa, juuri ennen lämpimiä säitä. Alimmassa kuvassa tytöt juoksevat meidän "kuusen" kanssa vuorotellen, samalla hippaa (tai littaa, kuten meillä päin pruukataan sanoa) leikkien. "Kuusi" on oikeasti joku pajukartio, joka löytyi vajasta kun muutimme. Laitoimme siihen jouluvalot ja pimeällä se näytti aivan joulukuuselta. Kuuseksi tytöt sitä edelleen kutsuvat. Se on vain niin kevyt, että sitä on helppoa kuljetella pitkin pihaa ja tuulikin sen usein kaataa.

Junaleikkejä hiekkalaatikolla

"Kuusi"hippaa

Viime vuoden kevät/kesä takit olivat tytöille nyt sopivia, kun viime kesänä ostin ne aika reiluina ja käärimme vain hiat lyhyemmiksi. Nyt ne ovat sopivaa kokoa, eikä onneksi tarvitse ostaa uusia tälle kesälle. Housut on jo todella pienet, mutta niitä kätettiinkin viime kesänä todella ahkerasti. Siis, viime vuonnahan ei ollut kesää lainkaan. Muutettiin heinäkuun lopussa ja silloin taisi olla muutama lämpimämpi ja sateeton päivä.

Ai, miten niin pulkka ei kulje nurmikolla?

Keinussakaan ei voi VAIN keinua. Pikkusiskolla käsissään "rytmikapulat".

-K-

Vappuepisodi

Moikka,

Viikot ne vaan vierivät vauhdikkaasti... Jälleen kerran viikonlopuu takana ja uusi viikko käynnistynyt. Viikonlopun vietimme kotikonnuilla minun vanhempieni luona. Pikkusiskon kummisedällä oli 30-vuotispäivä, jota kävimme juhlistamassa. Samalla sain nukkua pitkään, kun äitini hoiti tyttöjä aamuisin. Siis niin ihanaa nukkua pitkään =) Kiitos taas äiti!

Matkalla mummulaan. Auringonlasku livenä paljon upeampi.

Isosisko suostui laittamaan hiukset letille ja pitämään hiuskoristetta synttärijuhlien ajan.

Pikkusisko rakensi mummulassa legoista "vaatehuoneen"...

Tänään hoitopäivän jälkeen askartelimme kortteja isoäideille. Taisivat askarrella hoidossakin kortteja, joten tänään on tytöt sitten askarrelleet urakalla. Kortit piti tehdä tänään, jotta saan ne ajoissa postiin. Tänä vuonna mummi ja mummu saavat korttinsa postin tuomana. Mietin myös kuumeisesti miten saan postitse myös lahjan mukaan maksamatta silti maltaita postituksesta kunnes keksin. Mukaan laitamme kukkien siemeniä, jotka mummi ja mummo saavat sitten itse istuttaa haluamalleen paikalle.

Kortit mummille (anopilleni). Tässä ensin annoin vinkkiä miten kortit tehdään.

Kortit mummulle. Tyttöjen vapaata käsialaa alusta loppuun. No, kyllähän minä nuo kukat leikkasin, mutta muuten.

 

Äitienpäivänä on myös mummun (äitini) syntymäpäivä, joten kortti piti tehdä siitäkin asiasta.

Vapaata taiteilua ekaa kertaa tusseilla. Nämä taideteokset menevät mummille.

Vappupäivänä kävimme iltapäivästä (olin aamun töissä) vapputorilla Tammelantorilla. Tytöt saivat valita mieleisensä vappupallot. Pikkusisko valitsi suuren pikku myyn ja isosisko suuren lehmän pään. Rattaissa istui onnellisia tyttöjä kun pallot olivat mukana. Päästessämme kotiin, lehmäpallo oli ehjä ensimmäiset 15 minuuttia. Sitten tapeltiin ainoasta ehjästä. Se pysyi ehjänä ehkä kaksi tuntia. Poks, poks! Sitten tuli suru puseroon. Pikkusisko itki isälleen: "Mennään hakemaan uusi setältä torilta". Selitä kaksi vuotiaalle, että tori on kiinni ja pallomyyjät lähteneet pois. Itku ei onneksi ollut ihan mahdotonta, koska vapputorin jälkeen tyttöjen serkkutytöt A-T ja S tulivat äitinsä ja papan kanssa grillailemaan ja tyttöjen vappusuru vähän kuin unohtui. Jälkimmäinen pallo poksahti kylläkin juuri kun vieraat olivat lähdössä. Mummi, joka on aikoinaan myynyt itsekin foliopalloja, sanoi, että pallot oli selvästikin täytetty liian täyteen. Pallojen heliumi laajenee lämmössä. Kun pallot täytetään ulkona, niin ne pysyvät pulleina ulkona myynnin ajan (kuka ostaisi lössöjä palloja?). Kun pallot tuodaan sisälle lämpimään, kaasu laajenee ja pallot räjähtävät. Ei taas tullut mieleen, kun palloja ostettiin torilta. Päätettiin, että ensi vuonna haetaan pallot Tiimarista (tai muualta lämpimästä) ja ostetaan torilta sitten muuta krääsää.



Kun kävimme mummun kanssa viikonloppuna HalpaHallissa, siellä oli myymättä vielä tasan kaksi Puuha-Pete-palloa, hintaan 1,25€. Törkeän halpaa ja tyttöjen vappupalloepisodi pelastettu. Ei ollut taas riemulla rajaa kun tuli uudet pallot tilalle. Tosin kotvasen kuluttua isosisko huomasi, että hänen Puuha-Petensä auton päällä ei olekaan lintua kuten siskolla (muuten täysin sama kuva) ja sitten samasta pallosta taas tapeltiin. Minä kyllä pokkana valehtelin, että isosiskon lintu on siellä puussa tai pensaassa autojen takana, jolloin isosisko tihrusti pallon kuvaa ja toteaa "en minä nää lintua". Kyllä se siellä on minä väitin tietäväisenä. Kaikki äidit varmaan oppivat hyviksi valehtelioiksi tai ainakin totuuden muuntelijoiksi.

Vappupallot

 -K-

Leivontapäivä

Moi,

Viikonloppuna vietettiin tyttöjen kesken laatuaikaa (mieheni töissä). Leivoin tyttöjen kanssa muffinsseja, koska tytöt rakastavat leipomista ja oma kärsivällisyytenikin on kehittynyt, samalla kun leivontakerrat ovat lisääntyneet. Eka kerta oli ihan fiasko, kun kielsin hullun lailla koskemasta mihinkään, kunnes tajusin miten se kannattaa tehdä. Ensin minä ITSE laitan kaikki niin valmiiksi, että tytöt saavat sitten vuorollaan itse mitata ja lisätä aineita taikinaan. Heillä on myös hyvä olla omat kulhot ja lusikat, joilla kolistella. Tänään muffineista tuli tälläisiä, koska nämä ainesosat löytyivät kaapista. Yleensä noudatan jotain ohjetta, mutta yleensä muuntelen sitä jollakin tapaa AINA. Lähinnä siksi, että joku ainesosa puuttuu ja korvaan sen jollakin toisella.


Tänään muffinit näyttivät lähinnä lihapullilta, mutta maku oli oikeinkin hyvä (pahoittelen puhelimen kameralla otettuja kuvia, joissa en ole kovin hyvä). Ei jaksettu koristella, niin siinä osa syy lihapullamaiseen ulkonäköön =) Olen jostain syystä ihastunut intiaanisokerin ja spelttijauhojen muodostamaan toffeemaiseen makuun. En osaa sanoa tuleeko toffeen maku sokerista vai jauhoista vai niistä yhdessä. Kokeilin alkuvuodesta Olga Temosen keittokirjan reseptiä (ohje taisi olla Kotivinkki-lehdessä), jossa näistä aineksista tehtiin pikkuleipiä ja banaanimuffineita. Ihastuin niiden makuun ja sillä tiellä ollaan. Intiaanisokeria ostin ennen joulua, kun keksin tehdä itse suklaata alusta asti (huonolla menestyksellä, mutta siitä joskus myöhemmin enemmän) ja siitä oli tuota vielä jäljellä. Nyt sitä pitääkin hankkia pian lisää.

Lihapullan näköiset muffinit...

 Suklaamuffinit intiaanisokerilla ja spelttijauhoilla
100g margariinia
2 dl intiaanisokeria
2 kananmunaa
4 dl spelttijauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vanilijasokeria
2 rkl kaakaojauhetta (tumma O´boy)
1 dl maitoa
50g valkosuklaata (Riisimaitosuklaa)

Vatkaa voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen ja keskenään sekoitetut kuivat aineet vuorotellen maidon kanssa. Pilko valkosuklaa ja lisää se taikinaan. Jaa taikina muffinivuokiin. Paista 200 asteessa noin 15 min.
Koristele sulatetulla suklaalla ja nomparilleilla.

Käytän muffineissa silikonisia muffinivuokia, jotka ovat tosi käteviä.

 Valkosuklaata ei tehdä laktoosittomana, mutta korvaan sen yleensä riisimaitosuklaalla (Rice Milk white bar), jota myydään mm. luontaistuotekaupoissa. Sulattamista en ole vielä kokeillut, mutta se pitäisi myös onnistua.

Bonvita Rice Milk white bar, organic, lactose free, fair trade, gluten free.

Jostain kumman syystä viitsin tehdä vielä välipalaksi meille hedelmäsalaattia omenoista, banaaneista ja appelsiineista. Olinkin jo unohtanut miten hyvä välipala se onkaan. Itselleni sekoitan mukaan kermaviiliä ja ripottelen päälle vielä kanelia (kaneli on mieheni idea).

Syöminen on aina hauskaa. Kumpa en söisi yksin kaikkia muffineita kuten aina käy kun meillä leivotaan ...



-K-

Kevät 2013 kuvina

Moi,

Tämä kevät on ollut muuten ihanaa aikaa, koska tytöt ovat jo niin isoja ja sosiaalisia. Heidän kanssaan voi tehdä kaikkea kivaa ja he ovat melkein aina täysillä mukana. Heitä on ihanaa seurata, kun osaavat jo tehdä kaikenlaista ja keksivät kaikkea hassua. Jonkin verran leikkivät myös keskenään.
Minuutin vanhempi isosisko on liikkeissään rauhallisempi, mutta suuttuessaan tulta ja tappuraa. Osaa olla myös siskoaan vaativampi ja joskus määräilee siskoaan vähän liikaakin. Pitää lukemisesta, musiikista, tanssimisesta ja jumppaamisesta.Isosisko keksii myös tuttuihin sävelmiin uusia sanoituksia tai sekottaa kahden laulun sanat taidokkaasti yhdeksi.
Pikkusisko on taas ketterä elohiiri, joka rakastaa istua sylissä ja on pikku kujeilija. Hän rakastaa piirtämistä, musiikista, tanssimisesta ja jumppaamisesta siskonsa lailla. Myös hän laulaa, mutta usein siskonsa innoittamana.

Maaliskuussa viimeisillä lumilla päästiin pulkkailemaan hyvän ystäväni rouva T:n ja hänen tyttärensä neiti D:n kanssa. Ja kivaa oli =)

                                                                Samalta pulkkareisulta kuva komiasta puusta.

 Huhtikuussa leikittiin vielä viimeisen kerran ensilumessa. Tässä tytöt tutkivat takapihallamme "karhun koloa".

                                                                 Lapiot ovat niin käteviä lumileikeissä.

                                              Lumilyhtyjä.

                                             Tämän talven viimeiset lumiukot.

                                             Tässä opetellaan vaihtamaan vaippoja nukeille.


Kaikkea kivaa ollaan siis puuhattu loppu kevään aikana. Nyt kun lumet ovat sulaneet, on tiedossa erilaisia leikkejä. On se vaan hienoa ja rikasta kun on neljä vuodenaikaa =)

p.s. Jos ihmettelette näitä kuvien tai kuvatekstien muotoiluja, niin ne on mulla niin hakusessa kun opettelen vielä käyttämään tätä uutta "alustaa".


-K-

Jospa nyt ehtisin...

Moikka,

Jospa nyt ehtisin ottamaan tämän blogin kirjoittamisen vakavasti =)

Arki vei mut kyllä alkuvuodesta niin mukanaan, ettei muka vaan ole ehtinyt. Ollaan oltu kipeinä ihan koko alku vuosi. Nyt on melkein selätetty neljäs kova flunssa tämän vuoden puolella ja nyt on vasta huhtikuu. Käytännössä kerran kuussa ollaan sairastettu ja yleensä flunssiin liittyy vielä korvatulehdukset kummallakin tytöllä. Isosiskolle laitettiin tammikuussa putket kumpaankin korvaan. Vaan sai heti viikon päästä korvatulehduksen ja toinen putki tukossa. Nyt tämän taudin aikana tulehtui kummatkin korvat, joten se putkituksen suomasta helpotuksesta. Nyt on pikkusiskollakin toinen korva tulehtunut ja samoin minulla. Lisäksi itse kärsin poskiontelotulehduksesta ja melkein viikon makasin kuumeessa. Eli meillä kaikilla kolmella perheen "tytöllä" on antibioottikuurit menossa. Ja voin kertoa, ettei kuumeessa meinaa lastenhoidosta tulla yhtään mitään. Nyt toivotaan, että tämän kesän sairastelut olisi tässä ja ollaan terveitä koko konkka ronkka pitkälle syksyyn.


Nyt kun vihdoin olisi ollut upeita keväisiä ilmoja ilman lunta, niin ollaan ulkoiltu tosi vähän tämän taudin takia. Ehkä näitä päiviä vielä tulee... Mutta kyllä sen huomaa, että on kevättä rinnassa. Kun päivät ovat pidentyneet ja aurinkoa piisaa niin jotenkin tuntuu että jaksaa taas paremmin ja on energisempi. Ihan huomaamatta tulee taas kesä ja yhtä huomaamattomasti syksy. Kyllä Suomen kesä on sitten lyhyt nykyään. Mutta nautitaan siitä kesästä nyt ensin, viime vuonna ei kesää ollut lainkaan :(


En ole löytänyt edelleenkään sitä kamerani laturinpiuhaa. Mulla on sellaset "vibat", että se saattaa lymyillä miehen työhuoneessa, mutta lukuisista yrityksistä huolimatta en ole sitä löytänyt. Soitin jo yhteen verkkokauppaan, josta sen voi tilata niiden verkkosivuilta luottokortilla (jotenkin vaan niin hankalaa) ja sain koodit ja kaikki jolla tilaan oikeat piuhat. Mutta en saanut aikaiseksi. Nyt se lapun palanen, jossa oli ne kaikki tiedot, on hukassa (ja varmaan jo roskissa lehtienkeräyksen mukana). Mutta sitten mä opin nopean tavan lisätä kameran kuvat tänne koneelle, niin ehkä mä saan jotain kuviakin aikaiseksi tänne laittaa.


Uusille lukijoille tiedoksi: en halua julkaista täällä lasteni kuvia, joten kuvat lapsista ovat sellaisia ettei kasvoja juurikaan näy. En taida omia kuviakaan tänne laittaa, koska en koe olevani vielä niin rohkea =) Itse on kyllä hienoa lukea sellaisia blogeja, joissa kirjoittaja itse näyttää kuvia itsestään (on ehkä helpompi samaistua näihin kirjoittajiin), mutta katsotaan tuleeko se aika tänne ja löytyykö julkaisukelpoisia kuvia (olen reilun kahden vuoden unettomuuden jäljiltä vanhentunut 10 vuotta kasvoiltani...). Pääosin kirjoitan blogia ystävilleni, jotka asuvat kauempaa ja joita näen harvoin, mutta he saavat näin vähän enemmän kosketusta arkeemme.

-K-