Töihin paluu

Moi,

En olis millään halunnut palata lomilta töihin. Lomalla (vaikka kestikin nyt vain sen viikon) oli niin kivaa! En edelleenkään tehnyt mitään tyypillistä loma-aherrusta (ikkunanpesua, siivousta, matojen pesua yms.) vaan chillailtiin vaan tyttöjen kanssa. En muistanutkaan miten ihanaa tyttöjen kanssa on olla vaan kotosalla, puuhastella kaikkea kivaa. Tosin tyttöjen viimeisellä lomaviikolla oli jo havaittavissa lievää levottomuutta ja tekemisen puutetta.



Rakas  ystäväni neiti E (olemme olleet ystäviä jo 23 vuotta, oho, miten aika lentää !) oli meillä käymässä. Hän on pikkusiskon kummitäti ja aina mieluinen vieras. Puuhastelimme kummitädin kanssa mm. kivien maalausta. Olen saanut (äitini ja mieheni sen teki sillä välin kun olin itse töissä) uuden kukkamaan ja se kaipaisi jotain kivaa ympärilleen, niin ajattelin, että voitaisiin itse keksiä sinne jotain kivaa. Laitan kukkamaasta kuvia, kun se on täysin valmis. Maalasimme siis taideteoksia kiviin.

Kivitaidetta (EI Maskun mainos)

Kävimme miniloman aikana myös Ti-ti Nallen talossa, Ikaalisissa. Kävimme siellä ekan kerran jo viime kesänä, mutta tytöt olivat silloin vielä melkein liian pieniä vaikkakin nauttivat kyllä nallejen esityksistä. Muistoksi mukaan otettiin itse tehdyt maalaukset ja kotiinviemisiksi ostin talon kaupasta Nappipelin (siinä pujotellaan kengännauhaa isojen nappien rei´istä ja on tarkoitus parantaa sorminäppäryyttä).

Mitäs täältä kaapista löytyy?

Keittiöhommia

"Saako tähän, äiti, istua?"

Nalle-esitys

Lampaan syöttö

Pikkusisko ihmettelee tuttien määrää.

Nyt arki on palannut ja työelämä sekä hoitoelämä alkanut. Isosiskolla on vähän "äitiä ikävä"-vaihe, mutta eiköhän sekin taas ohitse mene kun päästään kunnolla arkirytmiin.


-K-

Niiiin lomalla

Moikka,

Täällä on ollut vähän hiljaista kun olen ollut NIIN lomalla. Ihanaa. Olen ladannut akkuja ja saanut nukkua kunnon yöunia. Ollaan myös reissattu ministi ja kuluneen viikon olin jo töissä. Mutta ensi viiko taas lomaa ja näillä eväillä sitä pitäis sitten jaksaa pitkän syksyn ja kylmän talven.


Ekan lomajakson (2 vkoa) kohokohta oli kylpylä ja Muumimaailma. Kumpikin oli menestys. Yövyttiin Turun Caribia hotellissa, josta saimme majoitukseksi vähän paremman huoneiston (ihana ylläri) lasten sviitin. Siinä oli kaksi erillistä huonetta ja wc sekä kylpyhuone erikseen. Huone oli tosi ihana ja sopi meille mainiosti. Siellä oli myös 2 tv:tä ja kun lapset laitettiin nukkumaan, saatiin murun kanssa katsoa toisessa huoneessa telkkaria. Itse kylpyläreissu oli menestys. Meidän tytöt ei ole ennen käyneet missään uimahallin altaassa tai vastaavassa. Isosisko oli vähän arempi, mutta rohkastui sitten loppua kohden. Pikkusisko taas oli varsinainen vesipeto altaassa kuin altaassa. Ei paljon hatannut vaikka meni vettä korviin ja nenään, eteen päin vaan. Tytöt nauttivat täysillä 3h uintiretkestä ja olihan siellä Hesessäkin käytävä välillä lounastamassa.

Ainoa kuva hotellihuoneesta, eli meidän suihku/amme.

Seuraavana päivänä sitten matja jatkui Muumimaailmaan ja kyllä siitäkin tykättiin kovasti. Treffasimme siellä tyttöjen serkkutytön sekä hänen perheensä ja heidän naapuriperheen. Kävimme muumiesityksessä teatterissa, muumitalossa, rannalla, nähtiin muumien muita esityspläjäyksiä ja tietenkin halailimme muumeja. Pari paikkaa jäi kyllä näkemättä, mutta ensi kerralla sitten. Tyttöjen mielestä parasta oli se kun sai juosta Haisulia takaa ja Nipsuakin sekä kun sai piirrellä Hosulin kanssa.

Arvaa keiden talo ?

Esityksiä.

Haisulia syytetään taas.

Hosulin kanssa piirtelemässä. Huomaa, mun huikea kasvojen peitto.

Menee se näinkin.

Kaksostenrattaat on aivan yliarvostettuja... Ei vaiteskaan. Luin jostain palstalta, että Muumimaailmassa on hankala kulkea tuplarattailla tai että niillä ei pääse joka paikkaan. Ja oikeassa olivat. Oli niin oikea ratkaisu ottaa nuo yksösrattaat. Välillä väsynyt sai niissä levähtää ja kantamukset sai johonkin pois käsistä. Tosi kätevää. Ja kuten kuva kertoo, mahtuu niihin vallan mainiosti kaksi lasta =) Ja alimmainen oli hyvin mielellään tavaratilan puolella.

Käytiin myös Naantalin satamassa syömässä. Yhtään en kyllä muista ravintolan nimeä, mutta on iso ulkoilmaravintola, jossa katoksena lähinnä kai vaan isoja varjoja, mutta on siellä kai sisätilatkin. Mutta aina ollaan eksytty tuonne. Oltiin just sellanen ryhmä, joita mä VIHASIN vanhassa lapsettomassa elämässäni. Pidettiin meteliä ja lapset juoksi ja leikki vähän missä sattu. Mutta päivä oli ollut niin jännä, että se kaikki sitten purkautu tuolla levottomuutena. Puhetta ei kuunneltu ja joka paikkaa tutkittiin. Mäkin vaan ihan rauhassa söin ja sen verran pidin silmällä, etteivät mitään superpahaa tehneet =) Hyi mua !  Normaalisti pidän enemmän jöötä, mutta nyt en vaan jaksanut, hih. Mutta ruoka oli hyvää =)


Kuinkahan paljon Naantalilaiset saa tuota linnunkakkaa päälleen... Mulla on siihen taipumusta, valitettavasti. Olin reissun virallinen "paskapää" =D Kun mentiin muumien rantaan sain aimo laukauksen puista (raukka oli puiden lehvistössä piilossa, etten pystynyt nyrkin heilutustani mitenkääm kohdentamaan tiettyyn paikkaan) eli kaksi kakkaläjää suoralla tähtäyksellä muhun. Olin vielä kumartuneena (siis mun neliöt oli vielä oikein esillä kohti taivasta tai siis puidenlehtiä) laittamassa kenkääni paremmin niin tunsin vain plät ja pläts, jotain lämmintä. Eka ajattelein (tyhmä minä, turhaa optimismiä) et alkoi satamaan vettä, mutta sitten tajusin, että sitä itseään on mun selässä ja takaraivossa, hiuksissa. Kiitos vaan kovasti linnut taas tästäkin! Onneksi mieheni sai sen aika hyvin pois ja rannalla kun oltiin niin sain paitaa vähän kasteltua, samoin hiuksiani. Mutta loppupäivän oli aika likainen olo. Sitten sataman ruokapaikassa isosisko (toivottavasti ei peri tätä minun linnunkakkatuuriani) onnistui sotkemaan kätensä linnunkakkaan (onneksi oli vessa ihan vieressä) ja serkkutytön isä sai pommin melkein käteensä ruokailun loputtua, kun siellä vielä istuskelimme. Mietittiin vaan, että vähän aikaisemmin se satsi olisi ollut jonkun lautasella =( Yöks. Joku tuuri sentään matkassa, taisi olla jonkun muun tuuria siis.

Tässä on se mun uus tukka. Tulin kotiin 25 cm poninhäntä KÄDESSÄ.

-K-

Isoja tyttöjä jo

Moi,

Lomalla on ollut ihanaa... :)

Tytötkin ovat nauttineet ja sen huomaa vähemmästä kiukuttelusta ja kunnon yöunista. Lapset tosiaankin tarvitsevat myös lomaa. Aina välillä on saatava nukkua niin paljon kuin huvittaa ja tehdä lähes mitä haluaa. Meillä ollaan vaan oltu rennosti, ulkoiltu, leikitty sisällä yms. juttuja keksitty. Yöt tytöt ovat nukkuneet parhaiten ikinä. Koko ensimmäisen lomaviikon, tytöt ovat nukkuneet joko läpi yön tai 1-2 herätyksellä. Yleensä olen herännyt siihen kun pikkusisko kömpii viereeni kesken yön, mutta samantien ollaan kumpikin nukahdettu takaisin posket vastakkain. Isosisko onkin nukkunut melkein kaikki yöt heräämättä. Mutta se on ollut niin ihanaa kun reiluun 2 vuoteen en ole näin paljon saanut nukkua yössä ja vielä useampana päivänä putkeen. Luksuslomaa!


Tämän loman aikana olen huomannut myös miten äidin pikku vauvoista on kasvanut isoja tyttöjä. On ollut ihanaa seurata tyttöjen puuhia ja huomata miten persoonallisuudet ovat alkaneet muotoutua. Tytöt käyvät joskus hauskoja keskusteluja ja väittelyjä. Isosisko on alkanut piirtämään. Hän on aiemmin jo piirrellyt, mutta se on ollut suttaamista ja nyt piirrokset ovat pienempiä ja yksityiskohtaisempia. Pikkusisko on kova juttelemaan ja kyselemään. Kummatkin tykkäävät laulaa ja loruilla. Pikkusisko muistaa paremmin yksityiskohdat ja kiinnittää niihin myös huomiota. Pikkusisko muistaa paremmin laulujen sanat, mutta isosisko on innokkaampi laulaja.


Kävimme ekaa kertaa Hesburgerissa syömässä (ihanaa kun hampurilaisestakin saa niin pelkistetyn kun haluaa; leipä, pihvi ja ketsuppi) ja se reissu meni todella hyvin. Olemme vältelleet tuollaisia paikkoja, koska tytöt osaavat olla välillä tosi riehakkaita ja jukuripäisiä. Mutta nyt kumpikin käyttäytyi kauniisti, söi siististi ja olivat muutenkin rauhallisia. Joko kyseessä oli onnenkantamoinen tai sitten heistä on tulossa jo isoja tyttöjä ja sitä myöten "edustuskelpoisia" =D Hauskaa oli ja jäi hyvä mieli pikku visiitistä pikaruokalassa.

Pikkusisko on niin onnellinen, kun hänen hiuksiinsa saa jo pienet letit.

 Meidän prinsessat ovat aivan eri muotista tehtyjä. Tumma ja vaalea, tuuhea ja harvempi... Mutta prinsessamekot on kummankin mieleen. Samaten muovailuvahailu, legot ja pikkusälän kuljettaminen paikasta toiseen. Ja erittäin kovia puhelijoita, ikää on nyt 2v 4kk. Pikkusisko höpöttää unissaankin. Ja ovat myös maailman rakkaimpia <3 <3



-K-

Lomalla =)

Moi,

ja hups! Pari viikkoa vierähti tuosta noin vaan. Tänään alkoi loma, mutta edelliset 2 viikkoa oli aika intensiivistä työssäkäyntiä. Loma sijoittui jotenkin listoihin niin, että kostautui pidennettyillä työpäivillä ja harvoilla vapaapäivillä. Mutta sen hienompaa on olla lomalla, kun on sitä ennen paiskinut kunnolla töitä.


Tytöt ovat kohta varmaan todella ihmeissään, kun hoitopaikasta on lomaa 4 vkoa. Yhden viikon tyttöjä hoitaa mummu, kolme viikkoa olen itse lomalla, kahdessa erässä. Lomia en saanut toivoamaani ajankohtaan ja sitä on muutenkin normaalia vähemmän, kun olin viime vuonna puoli vuotta kotihoidontuella kotosalla. Mutta näillä mennään tänä vuonna, tämä kesä.


Vielä kun saataisiin kunnon lomakelit, mutta sekin riittäisi ettei sataisi kokoaikaa. Tarkoituksena on käydä Muumimaailmassa ja samalla kylpylässä näyttämässä tytöille mikä on oikea uima-allas =) Jossain vaiheessa poiketaan myös Ti-ti nallen talossa ja ehkä yhdessä kotieläinpihassa. Muuta ei olla suunniteltu, mutta parasta ettei siitä stressiä teekään. Muumimaailmaan piti mennä jo tällä vkolla, mutta ollaan kaikki vähän kröhäsiä niin parasta odottaa tervehtymistä. Ja heinäkuussa ei kuulemma kannata mennä muumeja katsomaan, jos yhtään ahdistaa ruuhkat.


Nyt tekisi mieli tehdä loman kunniaksi jotain räväkkää ja suunnittelin pätkäiseväni pitkät hiukseni lyhyiksi. Nyt ensin alkuun olkapää pituuteen ja sitten myöhemmin vielä lyhyemmäksi kunhan keksin hyvän mallin näin tuuhealle tukalle. kokemuksesta voin sanoa, etteivät kaikki kampaajat osaa leikata tuuheaa tukkaa ja se näyttää tuolloin vain typerältä kypärältä.

Ensin oli tätä herkkua, kun meikä pakersi töissä. Tytöt kesän ekassa vesileikissä takapihalla.

Sitten se on taas tätä, kun oon lomalla. Siis pipoja ja takkeja. Kuvassa tytöt ihmettelevät... jotain =)

Mutta tämä se ei lopu koko kesänä, ruohonleikkaus ja haravointi. Ostoslistassa ruohonleikkuriin kerääjä...

-K-

Kesä, kesä, kesä...

Moooooii !

Kesä on vihdoin täällä. Johan sitä on jo puolitoista vuotta odotettukin, kun jätti viime vuonna saapumatta ! Sitä ei vaan meinaa millään uskoa, että se lopulta saapui näin pian ja melkein odottamatta =) Puen välillä tytöille vähän liikaakin päälle kun itse olen varsinainen vilukissa ja tarkenen kesähepeneillä vasta kun lämpöä on +25 C. Isosisko on lämminverisempi ja tarkenee hyvin, mutta pikkusisko meinaa olla palelevaa sorttia, kuten äitinsä. Hoitoon mentäessä kello on joko 8 tai 9 ja silloin on vielä viileää ja iltapäivästä sitten jo lämmintä. Tämä tuottaa päänvaivaa minulle kun järkeilen mitä lapsille laittaa päälle. Reput onkin sitten täynnä vaatetta. Myös sen vuoksi, kun hoitotäti opettaa lapsia pottailemaan ja olemaan ilman vaippoja ja vahinkojahan sattuu ihan koko ajan. Pesukone laulaakin nykyään ihan joka päivä, vähintään koneelisen.


Nyt olemme olleet paljon ulkona, aina töiden ja hoitopäivän jälkeen iltapalalle asti. Mitä nyt käydään nopeasti syömässä ja taas ulos. Sen näkee myös kämpästä, joka on kuin "lentoon lähdössä". Edellisviikonloppu meni taas niin nopeasti, etten ehtinyt yhtään leikkimään kodin hengetärtä. Lauantaina kävimme Elon markkinoilla ja ulkoiltiin koko päivä. Sunnuntai taas vierähti veljenpojan rippijuhlissa 100 km päässä. Ja tämä viikko taas aamuvuoroa, joten en ehtinyt tekemään käytännössä yhtään mitään. Tekisi mieli ottaa kuva tästä huushollista, mutta en kehtaa. Siivouspäivää odotellessa...


Pihailua helpottaa nyt huomattavasti uusi puistomme. Koska täällä maalla ei ole ihan tässä lähellä mitään leikkipuistoa, niin päätimme tuoda puston omaan pihaan. Mieheni teki tytöille uuden leikkialueen, joka löytyy nyt aidatulta alueelta. Talon toinen sivusta on aitaamaton, mutta sinne ehtimiseen menee sentään vähän aikaa, jos sinne haluaa karata. Hiekkalaatikko siirtyi vanhasta paikasta uuteen ja sai uudet hiekat. Keinu siirtyi sinne myös, samoin liukumäki. Leikkimökistä haaveilen, mutta saas nähdä ehtiikö mies sitä ikinä tämän kesän aikana tekemään, koska tässä olisi paljon muutakin laitettavaa vielä.

Pikkusisko hiekkalaatikolla, isosisko keinumassa.

Isosisko tekee kakkua äidille.

Minä tein "hienon" hiekkalinnan...

...Jonka pikkusisko halusi tuhota.

"Saako tähän, äiti, istua".

Mihinkäs sitä seuraavaksi lähtisi juoksemaan, tuumaa pikkusisko.

 Ihanaa, kun on kesä!

-M-

Pihalla oloa

Moikka,

Kyllä nyt ollaan oltu ulkona, ainakin kun säät vaan sallii. Itse olin viikko sitten minigolffaamassa työkavereiden kanssa ja Likkojen lenkillä Tampereella lauantaina. Tytöt haluavat vain olla ulkona ja mielummin ilman pipoa/hattua ja takkia. Helpommalla kyllä pääsee kun heidän kanssaan touhuaa pihalla kaikenlaista kun sisällä komentamssa koko ajan.


Perjantaina oli työpaikan tyhy:ä (työhyvinvointitoimintaa) töiden jälkeen ja kävimme pienellä porukalla pelaamassa minigolfia ja kivaa oli. En ole aiemmin pelannut kyseistä lajia, kerran olen käynyt hutkimassa oikeaa golfpalloa anopin setillä, oikealla golfkentällä. Mutta yllätyksekseni, en ollut surkein. Sain jopa kaksi kertaa hole-in-onen. =D Ja siihen päälle tietenkin ruokaa hyvässä seurassa. Paikaksi valitsimme uuden Grillssonin. Luulimme ensin menevämme Huviretkeen, mutta paikka olikin vaihtunut. Mutta kannatti käydä ruoka oli hyvää.

Tämä oli jotain lihaa vartaassa...

... ja tämä minun annokseni kasviksia vartaassa.

Likkojen lenkki meni ihan ok, itse en pitänyt uudesta tapahtumapaikasta ja letkassa kävelyä oli aivan liian pitkä matka. Joko väkeä oli enemmän kuin aiemmin tai sitten uusi paikka(Ratina) olikin yllättävän ahdas. Matkan varella pysähdyin ihastelemaan sisustustavaroita Living and room:in pisteellä. Ja voi että, kun oli ihania tavaroita. Harmi, etten voi pitää kutsuja kun en oikein tunne täältä päin ihmisiä joita voisi kutsua. Suurin osa kavereistani asuu siis ihan muualla, enkä ole tutustunut vielä uusiin naapureihinkaan. Ehkä tulevaisuudessa, jos tutustun uusiin ihmisiin. (Työkaveritkin asuvat n. 30km päässä.) Lenkin jälkeen kävimme syömässä japanilaisessa ravintolassa ja oli kyllä hyvää ruokaa. Olen käynyt siellä kaksi kertaa aikaisemminkin, mutta nyt vasta ruoka maistu superhyvältä. Unohdin näpsiä kuvia.


Ja koska hyvää putkea ei kannata pysäyttää, kävimme tyttöjen kanssa vielä rataslenkillä (minä kävelin, tytöt rattaissa) ja kävelimme lähimmälle keikkikentällä noin reilu 3km päähän. Onneksi tytöt jaksoivat istua vaikka maisema olikin vähän yksitoikkoinen (maalla kun asutaan). Leikkikenttä sijaitsi alueen koulun pihalla ja oli varsinaisesti päiväkodin pihamaata (samassa kompleksissa myös ala-aste yms. toimintaa). Ja siellä tytöt taas kirmasivat minkä jaloistaan pääsivät. Kauaa emme siellä ehtineet olla, koska minun piti lähteä vielä yöksi töihin. Vaihdoin leikkipaikan pihamaalla myös kummallekin puhtaat vaipat ja siihenkin meni aikaa niin paljon, että jouduin vielä soittamaan mieheni hakemaan meidät. Kerrankin olin kaukaa viisas ja sain houkuteltua tytöt takaisin rattaisiin rusinalaatikoiden voimalla, jotta oltaisiin sitten valmiina kun iskä kurvaa koulun pihaan.


Tänään tytöt pääsivät hoitopaikastaan käymään kotieläinpihalla ja pääsivät oikein poninlla ratsastamaan. Kyllä on ollut vaikka mitä aktiviteetteja sekä äidillä että tyttärillä lähipäivien aikana. Itse pääsin hyvin näinä kahtena päivänä "humputtelemaan", koska äitini oli lapsenvahtina kaksi päivää. Mies oli jo aiemmin lupautunut lähteä samana viikonloppuna rallikisoihin veljelleen huoltoon, mutta onneksi mummu oli vapaana.

-K-

Pomppuilua

Moi,

Meidän talon mukana tuli trampoliini, johon tytöt viime kesänä ihastuivat. Tytöt kutsuvat sitä pompuksi. Pompun myötä heidän motoriikkansa kasvoi huimasti ja siitä tuli melkein pakkomielle. Tietysti tyttöjen serkutkin pääsivät nauttimaan samasta pomppimisen riemusta ja kyllä minäkin sitä yksi ilta kokeilin. Se, jos mikä olisi tehokasta jumppaa, mutta en vaan kehtaa (olen TODELLA kömpelö siellä) ja harvoin pääsen sinne ilman tyttöjä (illalla pääsisi kun tytöt ovat jo nukkumassa). Ehkä tänä kesänä pääsen kokeilemaan kunnolla, kun on vapaapäivä ja tytöt hoidossa (äiti siis pomppii salaa).


Toissa viikolla mieheni päätti kasata pompun, vaikka nurmikko on vielä aika märkää ja kuraista. Tytöthän hullaantuivat täysin kun tajusivat, mistä on kyse. Tietysti hehän halusivat tulla mukaan auttamaan ja ihan kiltisti (tällä kertaa) katselivat sivustalla ja testailivat jousia. Ja kun pomppu oli vihdoin kuosissa (näytti yllättävän helpolta, mieshän sen laittoi), voi sitä riemun määrää. Pomppimisesta ei meinannut tulla loppua ja kun vihdoin sain heidät jotekin raahattua sisälle, pikkusisko itki ovenkahvassa kiinni ja ulvoi :"Haluaa ulos, haluaa pomppimaan ulos!" Lopulta itku rauhottui, mutta tuntui että riehuminen jatkui sisällä.


Pomppu voikin olla tehokas pikkulikkojen väsyttämiskeino. Ainakin tänään kumpikin sammuivat sänkyynsä muutamassa minuutissa, kun iltapäivästä oltiin pompittu melkein tunti (erissä siis) ja keinuttu ja tutkittu luontoa. Meidän tytöt taitavat olla ulkoilmaihmisiä, mutta parempi niin, sillä mieheni kanssa juuri tarkasteltiin tiluksia ja aika paljon saa pihatöitä tehdä, jotta piha näyttää edustavalta.

"Kuuluuko sun mielestä tää jousi tähän?"

"Eiks se olis parempi kuitenki tässä?"

Pomppimisen huumaa.

-K-